Käärmeen symbolinen merkitys

Käärmeen symbolinen merkitys

Ihmiselle lienee synnynnäistä uskoa muuttumattomaan voimaan tai muuttumattomiin voimiin ajan tuolla puolen, “jumalaan”, maailman luoneisiin “jumaliin” tai “henkiin”. Herkät ihmiset ovat kautta aikojen etsineet tapaa liittyä korkeimpaan olentoon. Oli kysymyksessä tietoinen henkinen etsintä tai synnynnäinen täydellisyydentavoittelu, lopulta ihminen on alkuperäisen inhimillisen potentiaalinsa mittainen.

Eri uskontojen ja humanitaaristen liikkeiden kehittyminen paljastaa yllä todetun pitävän paikkansa. Ihmiset perehtyvät moniin uskonnollisiin ja henkisiin liikkeisiin ja syventyvät huolellisesti niiden kirjoituksiin, symboleihin ja rituaaleihin. Havaitsemme tarujen ja legendojen silmiinpistävän samankaltaisuuden. Niiden punainen lanka on sama: täydellisyydentarve ja halu liittyä alkuperäiseen, kuolemattomaan elementtiin.

Muinaistarustossa käärmeillä on usein kosminen rooli. Ajanlaskumme ensimmäisten vuosisatojen aikana ofiitit antoivat käärmeelle erityismerkityksen. Ofiitti juontuu kreikan sanasta ophis, käärme. Kosmisen käärmeen uskottiin muodostavan yhteyden Isä-luojan ja aineen välille. Isä on järkkymätön, aine jatkuvassa liikkeessä ja katoavaista. Materia on paratiisin ulkopuolinen maailma. Ihminen karkotettiin paratiisista.

Käärme on logoksen transsendenttinen symboli

Käärme on logoksen transsendenttinen symboli, jumalan poika, joka on ikuista luomistyötä tehdessään ikuisesti liikkeellä. Se omaksuu isän ajatukset luomisen tavoitteista ja läpäisee immanenttina kaiken yhä muotoutumattoman materian ja muotoutumattoman maailman. Tältä kannalta tarkastellen käärme onkin kaksijakoinen olento: isään liittyneenä ikuinen, absoluuttinen hyvyys, mutta yhteydessä maailmaan myös maailman voimien palvelija.

Ihmiset muotoutuvat Isä-luojan alkuperäisen ajatuksen mukaiseksi, lähestyvät häntä koko ajan käärmeen johdatuksella. Tästä syystä ofiitit (ophis, käärme) esittettiin hännänpää suussa. Niiden yläpuoli oli valkoinen, alapuoli musta. Kreikan tarustossa Ouroboros on samanlainen ja edustaa koko luomakuntaa, siitä on tullut luomisvoiman, hedelmällisyyden ja uudistuksen symboli. Uudistus näkyy mm. ihon kausittaisessa uudistumisessa; me ikään kuin uudestisynnymme aika ajoin. Kreikassa käärmeestä tuli myös lääketieteen vertauskuva. Länsimaiden apteekkien tunnuksissa on edelleen useasti käärme.

Kristillisessä kulttuurissa käärmettä pidetään enimmäkseen pahuuden vertauskuvana. Genesiksessä käärme houkutteli ensimmäiset ihmiset tekemään asioita, joiden perusteella heidät karkotetiin paratiisista. Ilmestyskirjassa sanotaan, että käärme heitettiin kuiluun. Sen seurauksena käärme tuli tunnetuksi Saatanana, vastustajana, ja kansan parissa sitä sanottiin paholaiseksi. Sihisevään ja kiemurtelevaan elukkaan liitettiin monenlaisia ominaisuuksia: myrkkypurema, nopeasti pakeneva käärme.

Raamatussa on kuitenkin myös kohtia, joissa käärmeistä puhutaan myönteisesti, kuten Matt. 10:16. ”Olkaa viisaat niin kuin käärmeet ja viattomat niin kuin kyyhkyset.”

Eräässä kohdassa mainitaan pahat myrkkykäärmeet ja hyvä käärme. Numeri 21:9 toteaa: ”Ja Mooses teki pronssisen käärmeen ja pani sen tangon päähän. Kun ne, joita käärmeet olivat purreet, katsoivat pronssikäärmettä, he jäivät eloon.” Viimeaikaisimmat versiot pahoista käärmeistä raamatun ulkopuolella ovat Harry Potter kirjoissa, jossa Basiliski ja Nagini edustavat pahuutta. Intiassa ja Egyptissä tunnetaan jokseenkin samansisältöinen kertomus kosmisesta käärmeestä. Muinaisten intialaisten, kreikkalaisten ja egyptiläisten taruissa on yhtäläisyyksiä, koska niiden alkulähteenä ovat ajanlaskuamme edeltäneet tuhansia vuosia sitten vallinneet sivilisaatiot.

Kaikissa taruissa on sama kuva: käärme on varsinkin hyvyyden, uudistuksen, parantamisen ja elämän vertauskuva, mutta myös pahuuden henkilöitymä. Pythonihmiset ovat loppujen lopuksi ainoita, jotka jäävät muniensa luo lämmittäen ja varjellen niitä, kunnes niistä syntyy pikkukäärmeitä.

Käärme – jumalallisen elämän viisautta

Käärmettä on käytetty ikiajoista universaalina vertauskuvana muotonsa vuoksi ja siksi, että munassa alkio kehittyy ”ei-mistään joksikin”, näennäisesti ilman ulkoista apua.

Jumalkipinä on kuin alkio, muna, josta kuolemattoman ihmisen on määrä nousta ylös. Henkikipinä on ”järkkymätön”, joten epätäydellisen maailman aine-elämän tapahtumat eivät voi loukata sitä. Tarujen käärmeet symboloivat kosmista elämänvoimaa ja viisautta. Ne symboloivat myös sateenkaarikäärmettä ja ofiittien käärmettä, viisauden perikuvaa: Jumalan poikaa. Myös Kristus on kosminen, henkinen voima, joka on peräisin alkuperäisestä luomakunnasta. Hän lausuu Johanneksen evankeliumin 8. luvun 23. jakeessa: ”Te olette lähtöisin alhaalta, minä ylhäältä. Te kuulutte tähän maailmaan, mutta minä en tähän maailmaan kuulu.”

Muinaisten myyttien käärme on lisäksi ajaton voima, joka yhdistää kaksi luomakuntaa. Kristus ei tätä vasten ole ainutkertainen historiallinen henkilö, joka eli parituhatta vuotta sitten, vaan kirkas energia, joka muodostaa kautta ihmishistorian yhteyden alkuperäisen luomakunnan ja tämän maailman välille. Kuten tunnettua, se mikä on hyvää jollekulle, on pahaa toiselle. Tätä edustavat myrkkykäärmeet. Ihmisolento on kuin mainen käärme, joskus hyvä, joskus myrkyllinen. Taivaallinen käärme on vastakohtien maailman hyvyyden ja pahuuden yläpuolella edustaen jumalallisen elämän viisautta. Maailmassa hyvyydestä ja pahuudesta saamamme kokemukset pystyvät vapauttamaan heikonkin sydämen katoavaisista mielenliikutuksista. Henkinen energia tuo sydämeen kosmista Kristus-voimaa, joka heijastuu päähän, ajatteluun, synnyttäen uuden mentaliteetin ja elämäntavan.

Ihminen oppii peilaamaan itseään sydämessään ilmentyvää absoluuttista hyvyyttä vasten. Hän pyrkii neutraaliin hyväntahtoisuuteen kaikkea elämässään kohtaamaansa kohtaan. Hän elää aineen katoavaisuudessa, tässä maailmassa, mutta kääntyy yhä enemmän sisäänpäin. Näin muodostuu uusi sisäinen normisto, prosessi, jossa sielu kehittyy yhteydessä henkikenttään, kuolemattomasta henkiytimestä syntyneenä. Käärmeen suojelema ja lämmittämä muna avautuu. Uusi tietoisuus herää ja näkee uuden maailman taivaanrannan.

Pentagrammi 1/2013