Evankeliumikertomus henkisen tien kuvana
Evankeliumikuvaus Jeesuksen elämästä on henkisen tien yksityiskohtainen vertauskuva. Olennaista on oivaltaa, että jokainen ihminen pystyy halutessaan kulkemaan koko henkisen tien, jonka Jeesus Kristus on kulkenut malliksi meille. Evankeliumikertomus Jeesuksen syntymästä on Jeesuksen elämäntarinan alkusoitto. Hänen elämäntarinansa on matka ulkoisesta maailmasta Hengen maailmaan.
Jan van Rijckenborgh kirjoittaa kirjassaan Gnosiksen nykyinen ilmennys: ”Joulun ihmettä voidaan lähestyä vain irtautumalla täysin […] perinteisistä menetelmistä ja voimista, toisin sanoen tässä maailmassa sovelletuista filosofioista, uskonnollisista muodoista ja ohjeistuksista.”
Jeesuksen syntymää edeltävään henkilögalleriaan kuuluvat Sakarias, Elisabet, Johannes ja Elia sekä Joosef ja Maria. Nimellä Maria viitataan ”katkeraan” ja ”kuivaan” (lat. amārus), toisaalta myös ”tähteen meren yllä”. Varhaisina aikoina laivan kurssi määriteltiin tähtien asennon pohjalta. Marian syntymä sisällämme antaa elämällemme uuden ”tähden”, uuden määränpään, jota kohti saamme purjehtia. Löydämme tien sisimpäämme ylittämällä maailman akateemisen meren! Maria edustaa selittämätöntä ja samalla kallionlujaa varmuutta korkeamman järjestelmän elämän ja suurenmoisen inhimillisen arvokkuuden olemassaolosta. Varmuus toisenlaisesta elämästä on suuri lupaus, joka on kerran täyttyvä. On väistämätöntä, että Hengen maailma tiedottaa itsestään ihmiselle, kun hän vieraantuu maailmasta.
Koti-ikävä kohottaa sydämen korkeampiin sfääreihin ja eristää sen ulkoisen elämän karusta ja pinnallisesta näennäisyydestä. Tilalle tulee alttius ja avoimuus tulla ”sielun oppilaaksi”, kuunnella sisäistä ääntä, joka osoittaa täysin uuden kulkusuunnan.
Elisabet, Sakarias ja Johannes
Jeesuksen syntymää edeltää Johanneksen syntymä. Johanneksesta tuli myöhemmin Johannes Kastaja. Hän syntyi vanhalle Sakarias-nimiselle papille ja tämän iäkkäälle Elisabet-vaimolle. Jokaiselle maallisten mahdollisuuksiensa äärirajan savuttaneelle ihmiselle voi alkaa täysin uusi ajanlasku (jälkeen ajanlaskumme alun, jaa. tai jälkeen Kristuksen, jKr.!). Hän on kuin Sakarias ja Elisabet: hänen sydämensä ja päänsä eivät enää tiedä, minne niiden pitäisi suuntautua, ja silloin ne ovat valmiit hiljentymään.
Ulkoisessa maailmassa saadut elämänkokemukset ovat osoittautuneet hedelmättömiksi ja ”lapsettomiksi”. ”Iäkkyys” ja ”lapsettomuus” tarkoittavat kypsyyttä ja hedelmällistä maaperää jollekin uudelle: Johannekselle. Tapahtuu ihme: Sakarias kuulee temppelityötä tehdessään enkeli Gabrielin äänen, joka kertoo profetian täyttymisestä siten, että Elia lähetetään ennen Herran saapumista ja että hänen vaimonsa Elisabet synnyttää pojan, joka tulee nimetä Johannekseksi. Olemassaolon karuuden huomaamisen ja toisen todellisuuden sisäisen tunnistamisen aiheuttama shokki on puhdistava.
Sielunkentän voimat pääsevät hiljentyneeseen persoonallisuuteen.
Syvällä asuu tieto odottavasta suuresta muutoksesta, jonka jälkeen mikään ei enää ole entisellään. Gabriel puhuttelee Elisabetia, joka oli vetäytynyt hiljaisuuteen, ja ilmoittaa syntyvästä lapsesta. Johannes, tienraivaaja, syntyy tuloksettomista pyrkimyksistämme
elää hyvin ja puhtaasti – Elisabet
ja totuuden ja tiedon etsinnästä – Sakarias.
Jokainen mikrokosmos saa aikanaan asukkaakseen persoonallisuuden, joka päätyy tälle rajalle. Hän huomaa, että todellinen puhtaus ja tieto ovat tuon rajan takana, mutta raja pakenee samaa tahtia kuin hän kulkee. Vaikka lukisimme ja tietäisimme paljon,
olisimme täynnä hyveitä ja tekisimme hyvää, se kaikki on täysin riittämätöntä ja puutteellista. Tätä on Johannes: sielu kaipaa sisäistä Toista, joka tuo voiman astua uusille teille ja joka on valmis ryhtymään ”hänen opetuslapsekseen, joka on tuleva hänen itsensä jälkeen”.
Kun meillä on suuri koti-ikävä rajan takana olevaa elämää kohtaan, meissä toteutuu kaksi seikkaa:
- tiedostamme elämämme karuuden ja hedelmättömyyden
- ja kaipaamme koko ajan voimakkaammin korkeampaa elämää.
Bethlehemin yö
On sanottu, että Johannes on profeetta Elian inkarnaatio. Elia symboloi aineetonta, henkistä perintöä voiman ja viisauden muodossa. Ihmisyksilöt, jotka ovat kulkeneet paluutien hengenmaailmaan, ovat luopuneet maailmallisuudesta. Kun Johannes on syntynyt sisällämme, käytettävissämme on ”Elia”. Ulkoinen ihminen on syntynyt Johannes-ihmiseksi. Johannes tarkoittaa ”Jumala on armollinen”.
Hän ei pelkästään ikävöi kotiin vaan myös valmistaa aktiivisesti ”tietä jälkeensä tulevalle”.
Marian avulla meillä on sisäinen varmuus, Johanneksen avulla uusi kulkuvoima. Tarvitsemamme sisäinen tieto on käytettävissämme Elian muodossa. Johannes palvelee sisäistä ihmistä, jonka vertauskuva on Jeesus. Jeesus syntyy hänen jälkeensä, mutta myös hänen sisimmässään. ”Kului viisi kuukautta, ja silloin Gabriel tuli Marian luo hänen asuntoonsa Nasaretissa ja sanoi: ’Terve Maria. Ole kerran siunattu Jumalan nimeen ja kaksi kertaa Kristuksen nimeen, sillä sinut on havaittu arvolliseksi ja olet synnyttävä pojan, jota kutsutaan Immanueliksi. Hänen nimensä on Jeesus, sillä hän on vapauttava kansansa sen synneistä’[…]”
Ja Maria kiiruhti Elisabetin luo ja kertoi tälle enkeli Gabrielin lupauksista; ja he iloitsivat yhdessä. Maria jäi yhdeksäksi päiväksi Sakariaan ja Elisabetin taloon; sitten hän palasi takaisin Nasaretiin.” Alkoi uusi vaihe polulla. Jeesuksen syntymä on melkein käsillä. Maria halusi vielä tavata Elisabetin, joten hän suuntasi kulkunsa Joosefin rinnalla Juudean vuorille. Ja sietä he jatkoivat Betlehemiin. Heidän saapuessaan perille oli jo ilta ja heidän täytyi löytää yösija. Betlehem oli täynnä Jerusalemiin matkalla olevia ihmisiä. Majatalot ja kodit olivat täyttyneet matkalaisista. Joosef ja hänen kihlattunsa eivät löytäneet muuta lepopaikkaa kuin luolan, jossa pidettiin eläimiä. Sinne he asettuivat yöpuulle.
Keskiyöllä kuultiin huuto: lapsi on syntynyt tuonne luolaan eläinten keskelle. Ja katso, luvattu ihmisen poika oli syntynyt. Muukalaiset ottivat pienokaisen ja kietoivat hänet puhtaisiin vaatteisiin, jotka Maria oli tehnyt, ja laittoivat hänet kaukaloon, josta kuormajuhdat söivät. Kolme miestä astui sisään lumivalkeissa vaatteissa, he seisoivat lapsen edessä ja sanoivat: ”Kaikki voima, kaikki viisaus ja kaikki rakkaus olkoon sinulle, Immanuel.” Suuret lammaslaumat laidunsivat Betlehemin kukkuloilla, ja paimenet vartioivat niitä. Paimenet olivat hurskaita, he rukoilivat paljon ja odottivat vahvaa vapauttajaa tulevaksi.
Ja kun luvattu lapsi oli syntynyt, heidän eteensä ilmaantui mies lumivalkeassa vaatteessa, ja he pelästyivät. Mies astui esiin ja sanoi: ”Älkää pelätkö, tuon teille ilouutisen: keskiyöllä syntyi eräässä Betlehemin luolassa profeetta ja kuningas, jota jo niin kauan olette odottaneet.” Paimenet ilahtuivat kovasti. Heistä kaikki kukkulat näyttivät nyt olevan täynnä valon sanansaattajia, ja he sanoivat: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa! Rauha maan päällä, mielihyvä ihmisissä.” Sitten paimenet kiiruhtivat Betlehemin luolaan nähdäkseen hänet ja kunnioittaakseen häntä, jota ihmiset kutsuivat Immanueliksi.
Uuden sielun syntymä
Joosef lähetti nopeasti viestin Sakariaalle ja Elisabetille ja kertoi, että lapsi on syntynyt Betlehemissä. Sakarias ja Elisabet ottivat Johanneksen mukaansa ja saapuivat iloissaan Betlehemiin. Maria ja Elisabet tekivät yhdessä yhteenvedon kaikista ihmeellisistä tapahtumista. Ihmiset liittyivät heidän joukkoonsa ja ylistivät yhdessä Jumalaa. Lapsi syntyi keskellä yötä eläinten keskelle luolaan. Meissä asuva Toinen on vapautunut ja hengittää…
Meille tuntemattomat uuden elämän voimat kietoutuvat ihmissydämessä ilmenneen täysin uuden elämän ensimmäisten merkkien ympärille. Tähän elämään sisäinen Maria oli suuntautunut horjumattomassa varmuudessaan. Lapsi ”kiedottiin puhtaisiin vaatteisiin, jotka Maria oli tehnyt.” Lapsi toisin sanoen kiedottiin välittömästi valovoimiin, jotka varjelivat sitä vahingollisilta vaikutuksilta. Uuden elämän alku laitetiin huolekkaasti kuormajuhtien ruokakaukaloon, ja samassa ilmaantui kolme valkovaatteista miestä, ns. Itämään tietäjät, joilla oli kolme lahjaa: kultaa, pyhää savua ja mirhamia, voimaa, viisautta ja rakkautta. Nämä kolme perusvoimaa mahdollistavat kaiken. Ne ovat voittamattomat, ja ne edellyttävät ihmiseltä täysin uudenlaista elämää.
Gnostisen kristinuskon mukaan Jeesuksen syntymä tarkoittaa sitä, että uusi sielu on syntynyt sisäisesti ihmiseen, josta on tullut Johannes. Johannes-ihmisellä on voimaa puhdistautua ja lähteä uudelle tielle. Uusi sielu on korkeampi ruumis, uudet vaatteet, joihin pukeutunut ihminen pääsee alkuperäiseen maailmaansa.
Vanhan Testamentin paratiisinkertomuksessa puhutaan miehestä ja naisesta, Aatamista ja Eevasta, jotka lähtevät pois syntymäpaikastaan paratiisista; he jättävät sen taakseen ja saavat tilalle toisen asuinpaikan paratiisin ulkopuolelta.
Uuden Testamentin alussa kuvatusta Jeesuksen syntymästä alkaa paluumatka. Siinä puhutaan miehestä ja naisesta, Joosefista ja Mariasta, jotka matkustavat asuinpaikastaan syntymäpaikkaansa. Maria on tullut raskaaksi Pyhästä Hengestä, hän on henkisessä merkityksessä neitsyt: puhdas ja tahraton, täysin suuntautunut korkeimpaan.
Joosef on vapaa rakentaja, ihminen, joka on puhdistanut ajattelunsa ja suuntaa ajatuksensa sieluun. Hän on pyrkivän ihmisen vertauskuva, joka työskentelee ja rakentaa harkitusti, sinnikkäästi ja jumaluuteen suuntautuen. Työskentelyn avulla hän puhdistuu koko ajan sielun johdatuksessa.
Uusi ajattelu ja uusi tunne-elämä
Joosef ja Maria voidaan ihmisen sisimmässä tulkita myös uudeksi ajattelutoiminnaksi ja uudeksi tunne–elämäksi, jotka syntyivät sielun valtakunnan kosketuksesta.
Tässä merkityksessä Joosefia ja Mariaa voidaan pitää Sakariaan ja Elisabetin korkeampana oktaavina. Siinä missä Elisabet symboloi maallisen kaipuun hyvyyttä, Maria symboloi suuntautumista korkeampaan elämään. Nämä kaksi naista ovat sukulaisia ja synnyttävät lapsen, jolla on erityistehtävä:
- Johanneksen tehtävänä on sovittaa ulkoinen elämä uuteen sisäiseen elämään
- Jeesuksen, puhtaan ja tässä maailmankaikkeudessa korkeimman Rakkauden lapsen, tehtävänä on ottaa fyysinen muoto.
Jeesus syntyi yön pimeydessä Betlehemin luolaan, jossa myös kuormajuhdat yöpyivät. Sisäiset kuormajuhtamme ovat suorittaneet velvollisuutensa: sitkeä, päämäärätietoinen härkä on kuljettanut meitä eteenpäin ja aasi on mahdollistanut etenemisemme elämämme kulkukelvottomimmillakin poluilla. Ne ovat tuoneet meidät ”kotiin”, siksi niiden kuuluu olla rinnallamme ja ne yöpyvät samassa luolassa, missä sieluolento syntyy. Ja mikä muu paikka luola voisi olla kuin ihmissydän! Ihmissydän on luolasto, jossa on yksi erityinen huone syntymälle: oikeanpuoleinen kammio. Siellä on seimi, josta kuormajuhta ja aasi löytävät ravintoa, jonka turvin ne ovat jaksaneet tehdä matkaa tähän saakka. Valmistautumisen ja puhdistautumisen aikana tämä rehukaukalo muuttuu paikaksi, johon laskeutuu toisenlaista elämänvoimaa: Valoa! Se on ravintoa ja voimaa paluumatkaa varten, johon koko persoonallisuus osallistuu iloissaan. Joka ainoa ihminen voi viettää sisäisen valosyntymän juhlaa otollisella hetkellä elämässään, kun uusi ajanlasku alkaa hänen kohdallaan.
Valon sanansaattajat, ihmiskunnan näkyvät ja näkymättömät henkiset oppaat, laskeutuvat ajan ja paikan maailmaan tukemaan ja ohjaamaan ihmiskuntaa henkisen polun jokaisella askeleella. Jumaluuden syntymää on mahdotonta pakottaa. Jokainen meistä voi ainoastaan luoda edellytykset, joiden täyttyessä valosyntymä toteutuu. Mistä ihminen voi tietää uuden sielun syntyneen? Kuuluisa mystikko Mestari Eckhart kirjoittaa siitä: ”Käännät kasvosi täysin tähän syntymään. Kyllä, kaikessa mitä hyvänsä näet ja kuulet, kohtaat tämän syntymän vastaavalla tavalla kuin ihminen, joka on pitkään tuijotellut aurinkoa, näkee sen jälkeen auringon kuvajaisen kaikessa mihin hän katsoo. Silloin kun et vielä etsi kaikesta Jumalaa etkä saa Häntä silmiisi, tämä syntymä ei ole tapahtunut sisälläsi.”
Siteeraamme lopuksi Jan van Rijckenborghin kommentoimaa kirjaa Ruusuristin Veljeskunnan Kutsu:
”Katso, ilmoitamme teille suuren ilon, joka koituu koko kansalle, nimittäin että tänään on syntynyt Autuaaksi tekevä Kristus Herra. Hänet kapaloitiin ja laitettiin seimeen syntymäluolassa, jotta tämä Jumalasta syntynyt Jumala johdattaisi meidät maailman kuilun pohjalta Salvatin huipulle.”
Meistä jokaisella on mahdollisuus viettää päivittäin sisäistä joulujuhlaa yhteydessä Häneen, joka on kaiken Elämä ja Sielu. Tällaiseen joulujuhlaan ei tarvita ulkoista rekvisiittaa, ja se on niin halutessamme tauotonta vuoropuhelua sisäisen Jumaluuden kanssa; joka päivä, joka hetki, maisen elämämme loppuun saakka!
—
Kuva: Aaron Burden, Unsplash
