Webcast-tallenne on katsottavissa tästä linkistä.
—
Ihmisen rakkaus
Suhteellinen ja vajavainen jaloimmillaankin pyyteellinen omiva, valikoiva keskustaan hakeutuva konservatiivinen ja puolustava aika-avaruuteen sidottu.
text
Universaali Rakkaus
Sanoinkuvaamaton, absoluuttinen pyyteetön persoonaton, tasapuolinen ja ääretön keskipakoinen; keskusta on kaikkialla spontaani ja alati uudistuva aika-avaruuden tuolla puolen.
teksti
Asioihin sekaantuneena näkee epäselvästi, mutta asioista vapautuneena näkee selvästi. (Lao Zi)
On olemassa jumalallinen luomus mies ja jumalallinen luomus nainen. Yhdessä nämä luonnonihmiset muodostavat luomissuunnitelman inhimillisen elämänaallon. Heissä voi elää alkumuisto menetetystä elämästä Jumalan yhteydessä, mutta heillä on toistaiseksi pelkkä luonnonsielu vailla todellisen rakkaudenvoiman tuottamia luomiskykyjä.
Maailmassa on tuskin ketään, joka ei jollakin tavalla pyrkisi hyvään. Hyvyydenkäsityksemme ovat kuitenkin erittäin yksilölliset ja kulttuurisidonnaiset, joten yhden hyvä on toisen paha. Jopa yleisesti rikollisena pidetty ihminen toteuttaa moraalista oikeutta oman parhaan ymmärryksensä mukaan.
Monet meistä ovat tunteneet rakkautta jotakuta tai jotakin kohtaan, kuten poika- tai tyttökaveriin, elämänkumppaniin, perheeseen, ystävään, kotieläimeen, kotiseutuun ja isänmaahan, ja kenties saaneet vastarakkautta. Rakkaus tekee meistä avuliaita ja lempeitä, mutta mahdollisesti myös mustasukkaisia ja omistuksenhaluisia. Rajaamme rakkautemme piiriin joitakin ihmisiä tai esim. jonkin ideologian, toiset jätämme ulkopuolelle ja suhtaudumme niihin varauksellisesti.
Pyrkimys yleisesti hyväksyttyyn hyvään sitoo ihmisen maailmaan aivan samoin kuin yleisesti tuomitut paheet ja turmelus. Miksi? Sen vuoksi, että ihminen tuottaa tätä hyvää minällään. Ollaksemme tinkimättömän rehellisiä, altruistisinkaan ihminen ei toimi täysin pyyteettömästi, vaan odottaa saavansa jonkinlaisen palkan joko kehuina, palkintoina tai luvattuna kuolemanjälkeisenä taivasosana.
Ihmiskunnan ei voi kuitenkaan olettaa voivan elää ilman rakkaudentunteita ja rakastavan ihmissydämen ilmauksia, monine seurauksineen. Kukaan tuskin kiistää sitä, että mitä kehittyneempi sielunlaatu ihmisellä on, sitä kauniimpaa ja jalompaa hänen rakkautensa ja käytöksensä ovat. Mutta tämä rakkaus ei voi koskaan täyttää ja tyydyttää ihmistä kokonaan.
Rakkaudenvoiman sanotaan panevan maailman liikkeeseen! Eikö tämä ole ehdottomasti hyvä asia? Kuten jo edellä sanotusta huomasimme, mainen rakkaus ei ole absoluuttista hyvyyttä, vaan siihen sisältyy aina potentiaalinen vastavoima, kuten kuva yinistä ja yangista havainnollistaa. Me kaikki tiedämme, kuinka nopeasti ylevä tunne kiepahtaa vastakohdakseen. Hyvyys olisi sinänsä positiivista, ellei sekin osallistuisi tämän maailman ylläpitoon, sitoisi ihmistä tähän maailmaan ja loisi kuolemanjälkeisiä valetaivaita. Miksi ihmeessä maailman ylläpitäminen voisi olla vahingollista? Siksi että emme ole alun perin kuuluneet tänne! Tämä ei ole alkuperäinen maailmamme!
Olemme mikrokosmoksia, jotka ovat päätyneet aika-avaruuden maailmankaikkeuteen irtauduttuamme Luojastamme. Alkuperäisen taivaallisen jumalaihmisen tietoisuus, sielu ja ruumis eivät pysty ilmentymään nykyisellä elämänalueellamme. Tilanteemme olisi jokseenkin näköalaton, ellei Jumala olisi universaalissa Rakkaudessaan jättänyt meihin muistoa elämästämme alkuperäisellä elämänalueellamme. Meidän tulee vapauttaa tämä muisto, henkikipinä, todellinen Itse, maisesta ihmisestä. Maisen minuuden tulee vähetä ja sammua. Meidän on uskallettava tehdä täyskäännös ja luopua kaikista tukipilareistamme, rakkaista ominaisuuksistamme ja näkemyksistämme ja valmistaa tie alkuperäiselle jumalaihmiselle. ”Minä” ei siis vastaanota taivaallista ihmistä eikä taivaallinen ihminen vastaanota ”minää”, vaan minän täytyy todellakin sammua kokonaan.
Kuinka täyskäännös voidaan toteuttaa? Eikö ole melkoisen kohtuutonta edellyttää tuollaista? Minän kuolettamisen ja alkuperäisen ihmisen kasvattaminen omassa järjestelmässä on täysin mahdollinen toteuttaa, mikäli meillä on harras kaipaus palata alkuperäämme sekä riittävästi uskonvoimaa, tahtoa ja kestävyyttä. Tämän prosessin toteuttamista varten on kautta aikojen perustettu mysteerikouluja, joiden vihittyjen polttopisteiden temppeleissä universaalin veljeskunnan sopivaksi madaltama värähtely ja jumalayhteyttä kaipaavien ihmisten kollektiivisesti kohottama värähtely pystyvät tavoittamaan toisensa. Tämän henkisen ravinnon voimalla ihminen tekee tarvittavat esivalmistelut ja uudistaa ja entisöi sitten vähitellen henkikipinästä käsin alkuperäisen ihmisen sisäisesti, eetteriruumiiseensa.
Mysteeri- tai hengenkoulun oppilaan valmistautumisprosessi kohdistuu tietoisuuteen, sieluun ja ruumiiseen. Kun hän on saapunut omien mahdollisuuksiensa äärirajalle eikä jää sinne vaan kulkee rajan yli Jumalan Rakkaudenääntä kuunnellen ja noudattaen, maailman tuolle puolen vievät portit avautuvat. Eläen henkisieluyhteydessä alkuperäiseen elämänkenttäänsä hän avautuu universaalille Rakkaudelle. Luonnon rakkaus ja korkein Rakkaus vaikuttavat nyt hänessä rinnakkain sekoittumatta toisiinsa. Hän näkee sisäisessä kohoamisessaan edessään taivaallisen ihmisen hahmon, alkuperäisen ihmisen, Itsensä.
Silloin oppilaan tunne-elämä, ajattelu ja tietoisuus, tahto, toiminta, veri, umpieritys hormonituotantoineen, hermosto, tsakrat, ja käärmetuli, siis astraali-, eetteri- ja fyysinen ruumis ovat käyneet läpi totaalisen muutoksen ja hän on rakentanut mentaaliruumiin valmiiksi. Hänen uudistuneen ja aika-avaruuden maailmasta vapautuneen tilansa merkittävin ominaisuus on kaikkiallisuus, kosmoksen kaikkien ulottuvuuksien omaaminen ja kokeminen, ykseys, oleminen kaikkialla yhtaikaa ja siten ei missään. Hän kokee Valon, johon hän on autuaasti sulautunut, Voiman, jonka kanssa hän on yhtä, ylevän kaikkiallisuuden olemattomuuden. Tämä on uuden tietoisuuden ensimmäinen ihme, alkusoitto. Se on syvä Rakkauden tunne, johon oppilas uppoaa kuin autuaaseen olemattomuuteen.
Hän ei kuitenkaan jää mystisesti huumautuneena haaveilemaan ja paistattelemaan valossa. Ei, uudestisyntynyt ihminen osallistuu Jumalan suunnitelman toteuttamiseen ja ihmiskunnan ja maailman pelastustyöhön. Kuoleman voittaneena hänellä ei ole muita tarpeita kuin toimia Jumalan universaalin Rakkauden välikappaleena.
—
Kuva: Mugi Jo, Unsplash