Kultaisessa Ruusuristissä toistamme usein, että todellista joulujuhlaa vietetään vain kerran elämässä. Yksi kerta riittää! Joulujuhla on syntymäjuhla, mutta Kultaisessa Ruusuristissä sillä ei tarkoiteta maisen ihmistaimen, vauvan, syntymää. Ei, sisällämme syntyy jotakin, joka on aina ollut siellä, ilman että olisimme aiemmin tiedostaneet sitä. Johtuen siitä, että se ollut meissä aina, puhumme myös uudestisyntymästä.
Tiedostamisen hetkellä ikään kuin salama leiskahtaisi, poistaisi pimeyden ja valaisisi ennestään tuntematonta maisemaa. Tuo hetki ei enää koskaan jätä meitä rauhaan, vaan ohjaa elämäämme uusille urille.
Tätä valtaisaa kokemusta edeltänyt aika kuljetti meitä elämän kapeilla maisilla poluilla – jälkeenpäin ymmärrämme kulkeneemme laput silmillä. Tien molemmin puolin aine ja materia viitoittivat kulkuamme, toisin sanoen tiennäyttäjinä olivat ainoastaan aisteillamme havaittavat asiat, liitännäisinään huolet ja itsekeskeisyys.
Suhteemme toisiin ihmisiin pohjautui usein oman edun tavoitteluun; aina oli kyse minusta itsestäni, omista tarpeistani, omista ongelmistani, toiveistani tai paheksunnastani. Vastustajina nuo kaikki muut, jotka eivät kulkeneet elämänpolkuaan juuri samalla tavalla kuin minä.
Mutta sitten kun sisäinen salama valaisee pimeyden ja arvoituksellinen jouluksi kutsumamme syntymähetki koittaa, huomaamme: siihen saakka kapea-alaisesti näkemämme polku on tosiasiassa perustettu niin avaraan ja laajaan maisemaan, että ne, joiden sisäiset silmät avautuvat, voivat puhua todellisen olemassaolon rajattomuudesta, todellisuudesta, jonka äärettömyys ylittää rajoittuneen todellisuutemme.
Näin on kohdattu jumalallinen alkuperuste, pohja, kaiken olemassa olevan lähde. Eri aikoina alkuperusteelle on annettu monia nimiä, kuten Dao, Brahman tai Parabrahman, Ainoa, Allah, Äärettömyys, Ikuisuus, Suuri Todellisuus, Jumala, Rakkaus tai absoluuttinen Ykseys, Kaikkitietoisuus, Valo. Jokaisen ihmisen juuret ovat tässä alkuperusteessa, Valossa. Samoin kuin puulla (yksi joulun symboleista) on juurensa maassa, on ihmiselläkin juurensa, jotka liittävät hänet alkuperusteeseen, Jumalaan hänen sydämessään. Sydämensä syvyyksissä ihmisellä on yhteys kaikkialla läsnä olevaan Valoon, suuren todellisuuden energiaan. Sydämessä, valojuurten olinpaikassa, tapahtuu ihmeellinen syntymä, salaperäinen hetki, joka käynnistää sisäisen heräämisen. Suuri todellisuus, Jumalan Voima, alkaa toimintansa sydämessä. Jehoshua, Joshua tai Jeesus tarkoittaa kirjaimellisesti Jumalan Voima.
Jeesus syntyy sydämessä. Jumalallinen valo tai voimaprinsiippi on aina sydämessämme, mutta sen syntymä tarkoittaa, että se puhuttelee nyt sydämestä käsin tietoisuuttamme ja aikaansaa täydellisen elämänmuutoksen.
Milloin Jeesus syntyy sisimmässämme? Milloin tapahtuu tämä ihme, jonka esitämme tapahtuvan ainoastaan kerran ihmisyksilön elämässä? Jeesus syntyy jokaisen kohdalla vuonna nolla. Siitä alkaa uusi ajanlasku. Mitä se tarkoittaa? Se merkitsee sitä, että ihminen on saanut kaikki tarvitsemansa elämänkokemukset ja kaipaa totuutta, todellista elämää, valoa. Näin hänen itsekeskeiset pyrkimyksensä ovat nollaantuneet. Tietenkin hän huolehtii perustarpeistaan ja velvollisuuksistaan, niin kuin ennenkin, mutta hän on sisäisesti vapaa ja neutraali.
Kun ymmärrämme olevamme nollanarvoisia, olemme vertauskuvallisesti hedelmättömiä. On tärkeää oivaltaa, että Uutta ei synnytä minä; minä ei synnytä Valoa, siis myös tältä kannalta minä on hedelmätön. Raamatun syntymäkertomuksessa tällaista hedelmättömyyttä edustaa Elisabet.
—
Kuva: Felix Mittermeier, Unsplash
