Juudas Iskariot, Kaifas ja Pietari sisäisen pääsiäisen tapahtumissa

Online-tapahtumat, Pääsiäinen

Pyhiinvaellus Betlehemistä Golgatalle

Jeesus syventyi kolmeen otteeseen hartaaseen rukoukseen Getsemanen puutarhassa. Hän halusi olla täysin varma siitä, että nyt olisi oikea hetki hyväksyä malja. Hän tiesi, että tuo ratkaisevan tärkeä hetki edellyttäisi persoonallisuuden heränneen tietoisuuden osallistumista tapahtumaan.

Hänen kutsumansa opetuslapset edustavat hänen persoonallisuutensa kahtatoista osa-aluetta, jotka levittäytyvät fyysiseen ruumiiseen kuin öljypuun oksat. Opetuslapset ovat korvaamattoman tärkeät pääsiäisen fyysisten ja henkisten prosessien onnistumiselle.

Pyhiinvaellusmatkallamme Betlehemistä Golgatalle ja siitä eteenpäin lopulliseen ylösnousemukseen joudumme itsetuntemuksen kasvaessa kasvokkain kaiken muun ohella myös heikkouksiemme kanssa. Monet raamatunhenkilöt symboloivat niitä. Runsaiden koettelemusten oppilaantiellämme meidän on määrä antaa vanhan kuolla kokonaan pois, jotta uusi voi tulla tilalle. Jos meillä on rohkeutta kohdata itsemme, opimme tunnistamaan kompastuskivet ja kiinnikkeet, jotka hidastavat ja estävät kulkuamme.

Seuraavassa esittelemme kolme pääsiäiskertomuksen henkilöä, joiden toiminta ja vaikutus jokaisen tulisi tunnistaa ja sitten eliminoida omasta järjestelmästään.

Juudas Iskariot

Ehtoollisen jälkeen Jeesus vie opetuslapset mukanaan Öljymäelle. Vain yksi jää pois, Juudas Iskariot, jonka Jeesus oli itse valinnut vaelluksilleen. Iskariotin sanotaan olleen veronkantaja tai tullimies, joka tapauksessa ihminen, jolle täytyi maksaa, ennen kuin asiat hoituivat. Hän edustaa meille kaikille luontaista omistuksenhalua, kunnianhimoa ja vallanhimoa.

Nämä halut ja himot sitovat atomimme voimakkaasti aineen maailmaan. Sisäinen Juudas pyrkii sovittamaan korkeamman elämän maisiin puitteisiin. Hän tinkii ja tekee kompromisseja. Hän ei kavalla Jeesusta sisäisellä polullamme ainoastaan kerran vaan yhä uudelleen.

Juudas kompastuu itse korottamaansa kynnykseen, eikä sen vuoksi voi osallistua pääsiäisen viettoon eikä seurata Jeesusta Öljymäelle. Sen sijaan hän menee ylipappi Kaifaksen luo.

Vasta Jeesuksen kuoltua hän ymmärtää kavalluksensa kauheuden ja haluaa palauttaa verirahat, minkä jälkeen hän hirttäytyy.

Ylipappi Kaifas

Kaifas edustaa ulkoisen ihmisen tahtoa, joka ei ole vielä antautunut korkeammalle tahdolle. Kaifas ymmärtää, että hänelle koittaa viimeinen hetki, ellei hän onnistu poistamaan valovoimaa – Jeesusta – hyvin nopeasti omasta ”valtakunnastaan”.

Tinkijä Juudas, joka ei ymmärrä polkua eikä ole vihitty Öljymäellä, on helppo saalis Kaifakselle. Juudas tottelee Mooseksen ulkoista lakia, jonka mukaan pääsiäisenviettoon kuuluu karitsan, siis konkreettisen pääsiäislampaan, teurastaminen Jerusalemin porttien sisäpuolella. Jeesus kieltäytyy uhraamasta Juudaksen ostamaa lammasta, koska hän, Jumalan karitsa, nauttii opetuslapsineen pääsiäisaterian sisäisen Jerusalemin porttien sisäpuolella.

Sisäinen Kaifaksemme hyödyntää oveluudessaan välittömästi tätä välikohtausta langettaakseen Jeesukselle kuolemantuomion: laki määrää uhraamaan lampaan! Juudas lupaa kavaltaa Jeesuksen maksua vastaan kuolemansuudelmalla.

Pietari

Simon Pietari, pään tahdon edustaja, vetää esiin tahdonvoiman miekan suojellakseen Jeesusta. Jeesus ei kuitenkaan suvaitse tätä täysin luonnollista reaktiota vaan sanoo: ”Laita miekkasi tuppeen. Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu.” Ja lisää vielä: ”Luuletko etten voi pyytää Isä-Äitiä lähettämään minulle enemmän kuin legioonan enkeleitä? Mutta kuinka kirjoitukset silloin toteutuisivat niin kuin niiden on määrä toteutua?”

Jeesuksen tultua vangituksi ei kestä kauaakaan, ennen kuin sinänsä rohkea ja vilpitön Simon Pietari on ehtinyt kieltää Jeesuksen kolme kertaa. Kukko laulaa, Jeesus kääntyy ja katsoo häntä. Pelko on sittenkin paljon voimakkaampi tunne kuin inhimillinen tahto, jopa senkin jälkeen, kun se on huolellisesti puhdistettu. Pietari poistuu paikalta katkerasti itkien.

Tunnistammeko itsessämme nämä kolme toimintatapaa, jotka meidän tulee kitkeä juuriltaan voidaksemme edetä täyttymykseen? Meidän on keskityttävä tarkasti omaan tiehemme, koska siinä riittää aivan tarpeeksi tehtävää yhden maisen elämän ajaksi. Toisten virheet on helppo nähdä, mutta jos yritämme kitkeä niitä, kulutamme voimavaramme turhuuteen. Täyttymykseen vievän tien tunnuslause ja edellytys kuuluu: kaikki tai ei mitään! 

Kuva: Priscilla du Preez, Unsplash