Kuinka vapaudun ulkoisista paineista

Gnostinen filosofia

Olen ollut etsijä, ja olen sitä yhä, mutta enää en hae neuvoja kirjoista enkä kysy niitä tähdiltä. Olen alkanut kuunnella sieluni opetuksia.
Rumi

Jo ammoisista ajoista alkaen ihminen on kärsinyt puutteen, keskeneräisyyden ja epätäydellisyyden tunteista. Tämä johtunee itsetarkkailusta, maailmassa toimimisesta, erehdyksistä ja niiden seurauksista, mahdollisesti myös syvälle juurtuneesta vakaumuksesta, että ihmisellä on mahdollisuus saavuttaa täydellisyys ja virheettömyys.

Tämä vakaumus aiheuttaa meille paineita korjata ja parannella itseämme sen pohjalta, millaiseksi itse miellämme täydellisen ihmisen. Tämä mielikuva voi olla sisäsyntyinen tai tulla omaksutuksi ulkopuolelta. Jos se tulee ulkopuolelta, se johtaa esimerkiksi siihen, että haluamme kohentaa ulkonäköämme ja käytöstämme vastaamaan mediasta omaksumiamme vaikutteita. Joissakin tapauksissa meiltä puuttuu kyky arvioida, ovatko ulkoiset kriteerit sopusoinnussa sisäisen totuuden kanssa. Länsimaalaisina meitä ei ole varsinaisesti opetettu kuuntelemaan itseämme eikä kunnioittamaan Hiljaisuudesta virtaavaa tietoa. Muokatessamme itseämme toimimme samoin kuin Tuhkimon sisaret, jotka ”leikkelivät” itseään sopiakseen ihannemuottiin. Yritämme vastata oman minän ja toisten ihmisten odotuksiin ja epärealistisiin vaatimuksiin.

Ihmisten on kaikkein vaikeinta hyväksyä asiat sellaisinaan ja suostua siihen, mitä on. Luovumme aivan liian helposti sisäisistä oikeuksistamme ulkomuotopaineiden ja muiden ulkoisten vaatimusten edessä. Tämä ristiriita ahdistaa ja hermostuttaa, niin että säntäilemme sinne tänne kohentaaksemme tai saavuttaaksemme jotakin; pitää opiskella, hankkia, kerätä. Ajamme lakkaamatta takaa jotakin kuvitteellista ihannetta laiminlyöden samalla sitä, mikä ja kuka olemme juuri nyt. Tähän satimeen jouduttuamme hoidamme nykyistä itseämme huonosti ja suorastaan pakenemme sitä. Ikään kuin kieltäytyisimme antamasta sille rakkautta ja huomiota niin kuin vastasyntyneelle emmekä lupaisi rakastaa sitä koko sen kasvun ajan. Ravitsemme sitä väärällä energialla – ja kärsimme ennen pitkää seurauksista.

Olemme oppineet siirtymään mielessämme pois itsestämme ja nykyhetkestä joko menneisyyteen tai tulevaisuuteen, joko abstraktisiin pohdintoihin, ajanvietteeseen tai työhön. Olemme lakanneet tiedostamasta sitä, mikä on ”lähempänä kuin kädet ja jalat” eli sisällämme puhuvaa Jumalaa. Emme myöskään kuuntele ruumistamme, jota kuuntelemalla säästyisimme monilta harmeilta.

Esoteerisen viisauden mukaan Henki on Elämä, mieli on luoja ja ruumis on tulos. Ruumiimme ovat ihmeellinen lahja ja itsetuntemuksen polun työkalu. Kuuntelemalla ruumistamme ja suhtautumalla lempeästi sen stressaantuneisiin, tukkeutuneisiin ja tuskaisiin osiin opimme tunnistamaan, mitkä puolet mielestämme ovat erossa Hengestä ja luovat vääriä ideoita, harhakäsityksiä ja kärsimystä. Jonkin ruumiinosan vaiva kuvaa symbolisesti kohtaa, jossa Henkeä koskeva totuus on vääristynyt. Meidän ei kuitenkaan pidä tuomita itseämme, olemmehan näin saaneet merkin, jotta hajottaisimme väärät ajatukset, tunnistaisimme totuuden ja rakastaisimme todellista Itseämme.

Hyväksynnän puute aiheuttaa kärsimystä. Virittyäksemme täydellisyyteen meidän ei tarvitse harjoitella, kurittaa eikä nuhdella itseämme. Viisautta ja menetelmiä ei tarvitse omaksua ulkopuolelta, eikä meidän myöskään pidä pakottaa eikä pyrkiä hallitsemaan itseämme niiden avulla. Sen sijaan meidän tulee kuunnella tarkasti sydämemme ja ruumiimme tämän hetken viisautta. Tarvitsemme ennen kaikkea hiljaisuutta, emme valmiita ratkaisuja. Tarvitsemme vastaanottavaisuutta ja avoimuutta, emme valtavaa määrää omaksuttavaa oppiainesta. Tästä Lao Zi [1]

Ne jotka etsivät tietoa, kokoavat jotakin joka päivä.
Ne jotka etsivät Tietä, luopuvat jostakin joka päivä.

Kaikilla muiden kuin itsemme keksimillä muokkausmenetelmillä on arvoa vain kehittäjilleen. Voimme tietenkin inspiroitua niistä, mutta meidän pitää olla hyvin tarkkana sovitellessamme niitä sisäiseen elämäämme. Joskus sorrumme jäljittelemään toisia ja heidän ratkaisujaan huomaamatta, että jäljitelmä on pelkkä varjo, heijaste, kopio. Näin meiltä jää kokematta nykyhetken elävä totuus. Kaikenlainen opittujen menetelmien seuraaminen ja toistaminen itsen muokkauksessa on oman sydämen äänen – elävän nykyhetken elävän viisauden äänen – peittämistä kuulumattomiin. Kaikenlaiset maailmankuvat yrittävät pakottaa lausumattoman Totuuden teoriaksi.

Eckhart Tollen [2] mukaan meillä on taipumus linnunlaulun kuullessamme määritellä laji, esim. tämä on mustarastas, tämä on satakieli. Tyydymme tähän ja suljemme itsemme tuon olennon moniulotteisuudelta, syvyydeltä ja totuudelta sekä juuri tuon hetken tapahtumalta. Tyydymme nimilappuun, sen sijaan että aistisimme todellisuutta kokonaisvaltaisesti.

Meidän tulisi pyrkiä hyväksymään nykyhetki, millainen se onkin, ilman vastalauseita ja purnausta. Meidän tulisi havainnoida syvällistä viisautta, joka kumpuaa jokaisesta meille tapahtuvasta kokemuksesta. Juuri tämä on ”luopumista jostakin joka päivä”, tyhjentymistä ja vapautumista ennakkoluuloista ja paineista. Ruumiimme auttaa meitä: ottakaamme halukkaasti vastaan sen pyhyys ja viisaus, tunnustelkaamme sen kipukohtia ja ottakaamme ne rakastavan ja tietoisen huomion kohteiksi. Siihen emme tarvitse menetelmiä emmekä määräyksiä. Antakaamme sisäisen viisauden olla oppaanamme.

Parhaimmillaan sydämemme ja sen kyky tuntea pystyvät luomaan yhteyden henkeen, joka inspiroi ymmärrystämme. Sitä seuratessamme eheydymme jälleen Jumalan kaltaiseksi, Hänen täydelliseksi kuvakseen. Olennaista on oppia kuuntelemaan sydämen, ruumiin ja nykyhetken viisautta kunnioittavasti, tarkkaavaisesti ja hyväksyen eli: rakastavasti!

[1] Tao Te Ching, luku 48, https://www.taoistic.com/taoteching-laotzu/taoteching-48.htm

[2] synt. saksalainen, nyk. Kanadassa asuva henkinen opettaja, luennoitsija ja kirjailija. Esikoisteos 1997 Läsnäolon voima: tie henkiseen heräämiseen. Tollen kirjoja on kuvattu new age -henkisiksi itseapuoppaiksi. Ei identifioidu mihinkään uskontoon, vaan hyödyntää zenbuddhalaisuuden, suufilaisuuden, hindulaisuuden ja Raamatun opetuksia. Suosion syyksi on sanottu hänen kykyään paketoida vanhaa viisautta esimerkiksi Buddhalta, Jeesukselta ja Shakespearelta helposti ymmärrettävään muotoon nykyaikaiselle lukijakunnalle. Tolle itse sanoo viestinsä olevan se, että ihmisten pitäisi sammuttaa mielensä pulina, olla läsnä nykyhetkessä ja hylätä egonsa, jota hän pitää manipuloivana ja jakavana, alati jotakin vaativana voimana. Tolle opettaa, että jos ihminen elää tässä hetkessä ja yhteydessä “kokonaisuuteen”, hänelle alkaa tapahtua hyviä asioita. Wikipedia, lainattu 2.1.2021

Tekstin pohjana on puolalaisen Emilia Wróblewska-Ćwiekin artikkeli Logon-online-lehdessä.

https://www.logon.media/en/asking-books-and-stars

//To change logo link to the main site