Kuinka voin mietiskellä Jumalaa

Gnostinen filosofia

Pystymme mietiskelemään Jumalaa, mutta se edellyttää, että jumalallinen luonto on herätetty eloon sisimmässämme, niin että meistä itsestämme tulee Jumala.

Ehkäpä kysyt itseltäsi: Kuinka voin mietiskellä Jumalaa?

Kysymykseen sisältyy kaksi seikkaa:
minkälaista ja minkä laatuista Jumalan ajatteleminen on,
millaista Jumaluutta Jumala edustaa.

Elintärkeitä kysymyksiä

Nämä ajatukset vaikuttavat melko uskaliailta, mutteivät todellisuudessa ole sitä niille, jotka tahtovat kaataa tavanomaisen elämän ja havainnon näennäisen järkähtämättömät muurit, sillä he pohdiskelevat ihmiselämän ydinasioita ja tarkoitusta. Siksi nämä kysymykset ovat heille elintärkeitä.

 

Jumalakuva tarvitsee päivitystä

Jumaluuden merkitys tarvitsee päivitystä 2000-luvun ihmisen voimakkaasti yksilöllistyneen ja rationalisoituneen tietoisuuden kontekstissa, mihin liittyy postmoderni epäileväisyys. Planetaarinen teknotiede on korvannut Jumalan kaikkivoimaisuuden. Pystymme kylläkin kertomaan, mitä jumaluus ei ole, emme niinkään mitä se on. Nykyihminen ei hyväksy ajatusta Jumalan ihmismuotoisuudesta eikä Hänen esittämistään kuvallisesti; entisaikojen personifioitu Jumala saa enää harvoin kannatusta.

 Vaikka jotkut tarvitsevat edelleen auktoriteetti- ja välittäjäavusteisen jumalasuhteen, yhä enemmän on niitä, jotka kaipaavat suoraa yhteyttä Jumalaan, ilman välikäsiä. He haluavat herättää arkkityypin, Jumalan peilikuvan, joka uinuu ihmisen sisimmässä. He eivät odota kuulevansa selityksiä, saarnoja, luentoja eivätkä kursseja, eivätkä he myöskään etsi ulkonaista vihkimystä. Heidän sielunsa kaipaa Henkeä ja uudistusta. Joidenkin sielullisten osien kunnostaminen ei heille riitä, sillä he haluavat kokea täydellisen muutoksen, transfiguraation. Jumalallisuus on heille voima, energia, uudistusvirta, valo, vetovoima (muttei tietenkään arkipäiväisessä merkityksessä).

 He kokevat ennen pitkää, että se mikä aluksi vaikutti mitä ilmeisimmältä abstraktiolta alkaa muuttua ajankohtaiseksi todellisuudeksi. Konkreettinen ja samalla määrittelemätön, Nimeämätön Jumala nousee esiin. Tämä on ihmisen sisimmän ja luomisen ensimmäisen Alun välinen suhde.

Käsite abstraktio tuo mieleen kokijan ja todellisuuden välisen etäisyyden. Usein se on kuin tunne, emootio (esim. rakkaus, ilo). Alkuperäinen idea Isä-Äiti-Luojasta ilmentää itseään todellakin abstraktisena ideana, mutta uusi jumaluuden tunne alkaa ilmentyä aineessa samassa suhteessa kuin itse kukin avautuu sille, hyväksyy sen ja tunnistaa sen.

 

Ilmentyykö Jumala ihmisolemuksessa

Olennaista on se mikä laskeutuu persoonallisuutemme tietoisuuteen ja mikä koetaan täysin todelliseksi. Kysymys voidaankin asettaa hieman eri sanoin: Voimmeko ajatella Jumalan olevan tosi ja konkreettinen? Olettaen että tietoisuus on osa ihmistä, kysymme: Voiko Jumala ilmentyä ihmisolemuksessa?

Vastaus on myönteinen. Kyllä vain, jumaluus voi ilmentyä ihmisolemuksessa. Ruusuristiläisille tämä on luonnollinen laki ja välttämättömyys. Ajan ollessa kypsä jokainen kokee sen. Koska tämä kokemus edellyttää tietoista valmistautumista ja sisäistä työtä, se ei kuitenkaan tule kenellekään automaattisesti, tyhjästä.

 Jumaluus on valtaosalle ihmiskunnasta edelleenkin erittäin abstrakti käsite. Usein ylösnousemus ja jumaluudenkokemus siirretään epämääräiseen tulevaisuuteen tai jopa tuonpuoleisuuteen. Tällaisen näkemyksen mukaan Jeesuksen (= sielullisen tasapainon, rakkauden ja jumaluuden) laskeutuminen lihaan, ts. ihmiseen, on mahdottomuus. Näin ruumiin rakenteelliseen perusuudistukseen ja henkiinherättämiseen ei voida ryhtyä. Ihminen ei silloin ”vaella päivittäin Jumalan kanssa” vaan kulkee sokeana ympäri vuorta, joka on täynnä aarteita, eikä löydä sisäänpääsyä.

Kaikki ovat reagoineet aikoinaan tai reagoivat yhä yllä kuvatulla tavalla. Aina kun kieltäydymme kuuntelemasta, sisäinen tarpeemme kulkea voimallisesti eteenpäin heikkenee. Saatamme takertua epämääräiseen abstraktiseen ihanteeseen, joka ei koskaan materialisoidu.

 Ihmisen täytyy muuttaa ajatteluaan. Vanhat ajattelun, tunne-elämän ja toiminnan linnakkeet on purettava vähä vähältä, jotta niille voidaan rakentaa uudet temppelit. Niihin jumalallisuuden idea voidaan vuodattaa.

 Logoksen impulssit säteilevät omaa lakiaan noudattaen. Maailman ihmiskunnan on opittava kuuntelemaan näitä impulsseja, avautumaan niille ja toimimaan niiden mukaisesti. Me pystymme mietiskelemään Jumalaa, jos meistä itsestämme tulee Jumalia, eli jos jumalallinen luonto on herännyt meissä eloon.

 

Missä Jumala on

Seuraavaksi voitaisiin kysyä, missä Jumala on. Ulko- vai sisäpuolella?
Hermes Trismegistoksella on tähän naseva vastaus.

Hermeksen Ylistyslaulu

Sinun ulkopuolellasi ei ole mitään,
ei paikkaa, eikä yhtään luotua:
kaikki on Sinun sisälläsi, kaikki on Sinusta.
Sinä annat kaiken ottamatta mitään,
sillä Sinä omistat kaiken, eikä ole mitään,
mikä ei kuuluisi Sinulle.

Milloin laulaisin ylistystäni Sinulle?
On mahdotonta ymmärtää Sinun hetkeäsi ja aikaasi.

Miksi laulaisin ylistystä Sinulle?
Sen tähden, mitä olet luonut,
Sen tähden, mitä et ole luonut,
Sen tähden, mitä olet ilmentänyt,
tai kaiken sen tähden, mitä olet pitänyt salassa?

Millä minä laulaisin ylistystä Sinulle?
Ikään kuin minulla olisi jotakin omaa
tai olisin jotakin muuta kuin Sinä!

Sillä Sinä olet kaikki, mitä minä voin olla;
Sinä olet kaikki, mitä voin tehdä;
Sinä olet kaikki, mitä voin sanoa.
Sinä olet kaikki, eikä ole mitään muuta kuin Sinä!
Sinä olet sitäkin, mikä ei ole olemassa.
Sinä olet kaikki, mikä on syntynyt.
Sinä olet Henki, kun Henkisielu katselee Sinua;
Sinä olet Isä, kun muovaat Kaikkeuden:
Sinä ole Jumala, kun Ilmennät itseäsi aktiivisena, universaalina voimana.
Sinä olet Hyvä, koska olet luonut kaiken.

Hienoin osa ainetta on ilma.
Hienoin osa ilmaa on sielu.
Hienoin osa sielua on Henki.
Hienoin osa Henkeä on Jumala.

Kirjoittaja: Olga Rosenkranzová
Maa: Tsekin tasavalta
Kuva: Pixabay CCO

Jaa tämä sivu

Tilaa uutiskirjeemme

//To change logo link to the main site