Webcast-tallenne on katsottavissa tästä linkistä.
—
Kaikki taivaan alla väittävät tietävänsä,
että kaunis on ”kaunista”, ja niin rumuus tulee esiin.
Kaikki väittävät tietävänsä, että hyvyys on ”hyvää”, ja niin pahuus tulee esiin.
Dao De Jing 2
Kun ilmaisemme voimakasta ihailua tai inhoa jotakin kohtaan, äänessä on minä, disharmonian ja eripuran synnyttäjä. Hetkillä, jolloin yhteytemme hiljaisuuden lähteeseen katkeaa, liikumme vastakkaisnapojen välillä, eikä mielemme ole tasapainoinen. Tietoisuutemme on ikään kuin sahattu irti ikuisuuden vankasta ja vakaasta rungosta; se on kuin veteen viskattu oksa, jota kosken kuohuvat pyörteet heittelevät sinne tänne. Ajelehdimme ihastuksesta vastenmielisyyden tunteisiin, äärimmäisyydestä toiseen, ja aiheutamme paljon kärsimystä itsellemme ja toisille.
Entä rakkautemme, asettuuko se jollekin navoista? Mainen rakkaus syntyy puolinaisuuden tunteesta, halusta ja kaipauksesta, riippuvuudesta sekä myös kiitollisuudesta, kun joku täyttää vajeemme ulkopuolelta. Rakkaus on hauras ja haavoittuvainen, koska ulkopuolinen maailma uhkaa sitä kaiken aikaa. Uhkaan vastataan itsepuolustuksella, ja voimakas tunne on altis muuttumaan toiseksi voimakkaaksi tunteeksi, vihaksi. Rakkaus ja viha ovat toistensa vastanavat. Vihan vallassa heikko ihminen voi tuntea itsensä vahvaksi…
Vapaudumme paljosta pelkästään sillä, että voitamme taipumuksemme sympatiaan ja antipatiaan sekä tarpeemme tuoda esiin (ja tyrkyttää toisille) itsellemme rakkaita ja niin erinomaisina pitämiämme mielipiteitä ja näkemyksiä. Kantaa ottamaton kuunteleminen auttaa kuulemaan, mitä toinen ihminen sanoo ja suhtautumaan häneen puolueettomammin ja ystävällisemmin. Näin lähestymme kykyä kohdata toinen ihminen sielusta sieluun; saamme pienen esimaun siitä.
Tällä tavalla vapautuneina lähestymme toisenlaista rakkautta, jolla ei ole vastanapaa. Tämä Rakkaus virtaa yhteydestä rajattomaan, kaikki mahdollisuudet sisältävään Elämänlähteeseen. Rakkaus ravitsee kanssaluotuja pyytämättä mitään vastineeksi. Se poistaa kaksinapaisuuden ja tekee yhdeksi. Rakkaudenvirta on puoleensa vetävä, se suuntaa meidät kohti ikuista lähdettä. Se kylvää siemenensä kaikkiin sydämiin ja odottaa kärsivällisesti siementen itämistä ja kasvamista. Rakkaus näkee pysyvän kauneuden ja sen mahdollisuudet kaikkialla, sillä täydellisen elämän siemenet ovat lähtöisin siitä.
Sydämessä on Rakkauden portti. Voimme korvata henkilönä tuntemamme rakkauden äärettömällä, persoonattomalla Rakkaudella kääntymällä kokonaan sisäisen lähteen puoleen, antaen sen ravita itseämme. Sydämellämme näemme tavanomaisen elämän suhteellisuuden, mutta toisaalta myös tunnistamme ja tiedämme kaiken olevaisen arvon ja keskinäisen ykseyden. Tämä tapahtuu sanattomasti, vailla sanoja, joilla on niin helppo haavoittaa, tulla haavoitetuksi ja altistua väärinkäsityksille. Tällaisen ykseyden edes kerran kokenut alkaa ymmärtää, mikä hänen persoonassaan on edelleen epätäydellistä ja mikä kaipaa eheyttämistä.
Saavutettu sisäinen oivallus joutuu koetteille ollessamme yhteydessä toisiimme. Meidän on valittava joka hetki, kumman ääntä tottelemme, vanhan minän vai kasvavan sielun. Onko tilanteita, joissa olisi suotavaa sivuuttaa vallitsevat normit. Esimerkki: olen metsässä, ja kulkemani polun poikki juoksee peura joka häviää puiden sekaan. Vähän ajan kuluttua kohtaan metsästäjän, joka kysyy, mihin suuntaan peura juoksi. Noudatanko ohjetta ”puhu aina totta” ja myötävaikutan rehellisyydelläni eläimen mahdolliseen kuolemaan? Kumpi painaa vaa’assa enemmän, humaanisuus vai uusi sielu? Osaanko ylipäätään erottaa, mistä vaikuttimesta milloinkin toimin?
Jokainen hetki tarjoaa uuden mahdollisuuden virittyä sydämen hiljaisuuteen. Onnistuessamme koemme seesteisyyttä, hiljaisuutta, iloa ja kiitollisuutta. Jos epäonnistumme, ja myös tunnistamme epäonnistuneemme, voimme tehdä korjausliikkeen ja palata takaisin sydämen yhteyteen, jos sitä todella hauamme. Täydellisyyden siemenet ovat kätkössä meissä epätäydellisissä. Tämän syvästi tietävä sydän on kenties valmis avautumaan rakkaudelle, joka on kaiken vajavaisuuden yläpuolella.
Silloin hyväksymme ihmiset puutteineen. Otamme myös vastaan oman elämän ylä- ja alamäet sellaisinaan, konfliktittomasti ja tuhlaamatta energiaamme turhaan nurisemiseen. Tällä tavalla hienomateriaruumiimme puhdistuvat vähitellen, ja tunnekuohut tyyntyvät. Rakkaus antaa valollaan vastauksen kaikkiin kysymyksiin. Se on balsami, joka parantaa kaikenlaiset haavat. Todellinen Intuitio kertoo alle sadasosasekunnissa, mikä missäkin tilanteessa on oikein.
Ikuisen lähteen yhteydessä eläessämme puheemme on yhteen liittävää, ei hajottavaa. Sanoistamme virtaa rakkaus, joka kutsuu toisiakin ilon lähteelle. Sanamme ovat valonsiemeniä, joita kylvämme lähimmäistemme sydämiin kutsuaksemme heitä liittymään yhteiseen iloon.
Sydämen loistava jalokivi tuntee ilontäytteisen hiljaisen Ykseyden. Sisäinen Jumala tulee maailmaan omiensa luo.
—
Kuva: Lucent_Designs_dinoson20, Pixabay