Seitsenosainen vihkimysmysteeri palmusunnuntai
Getsemanen puutarhan tapahtumia lukiessa on helppo harmistua tuon tuosta nukahteleviin opetuslapsiin. Puutarhan tapahtumat edustavat kuitenkin vihkimysmysteerin vaihetta, jossa kaikilla osapuolilla on vertauskuvallinen, ei-historiallinen, merkitys. Kaikki alla luetellut tapahtumasarjat voivat toteutua jokaisessa ihmisessä.
- Alkuperäisen ihmisen entisöintityöhön liittyvä vihkimysmysteeri voidaan esittää seitsenvaiheisena:
- Uudestisyntymäprosessin ensimmäinen vaihe on läpimurron prosessi, synnin tiedostaminen, josta kerrotaan Johannes Kastajan vaiheissa.
- Toisessa vaiheessa alkupraanan valo laskeutuu alas ja taivaallinen säteily luo yhteyden maiseen ihmiseen. Tätä vaihetta kuvataan jouluevankeliumissa, jossa Jeesus syntyy tallissa.
- Neljännessä vaiheessa Jeesus valitsee itselleen kaksitoista opetuslasta. Jeesus-ihminen kutsuu ja ottaa haltuunsa dialektisen ihmisen kaksitoista voimaa, dialektisen sielun kaksitoista sädettä eli maisen temppelin kaksitoista näkyleipää. Ne ovat kaksitoista aivohermoparia ja seitsemän kertaa seitsemän hermopunosta. Kun Jeesus-ihminen on ottanut ne haltuunsa, maisen luonnon kohtalo on sinetöity. Kehittyy konfliktitilanne, sillä aina on olemassa Juudas (tai Mordred, kuten kuningas Arturin legendassa), joka tahtoo pestata taivaallisen maisten tavoitteidensa palvelijaksi. Tästä syystä kaikki vanha täytyy hajottaa huolellisesti: taivaallinen ja mainen ovat yhteen sovittamattomat.
- Jeesuksen liityttyä dialektisen elämänkentän kahteentoista voimaan hän saavuttaa viidennen vaiheen, uhrautumisen. Jeesuksen uhri voi kuitenkin toteutua vain niissä, jotka ovat läpikäyneet neljä edellistä vaihetta. Tämä ainutkertainen uhri toteutuu ihmisessä sisäisesti. Ristinpuu on hänen mainen ruumiidenjärjestelmänsä. Golgata on hänen päälakensa, jossa
- kuudes vaihe, ristiinnaulitseminen, alkaa ja päättyy, jotta hän voisi saattaa loppuun myös
- seitsemännen vaiheen, ylösnousemusmysteerin.
Pääsiäisen mysteeriin liittyen keskitymme vaiheisiin 5-7.
Getsemane
Taivaallisen ihmisen uhrautuminen maisen ihmisen hyväksi eli Kristus-näytelmän viides vaihe alkaa pyhästä ehtoollisesta, jonka aikana vangitsemistapahtuma käynnistyy. Jeesus-ihminen ottaa kaksitoista aivohermoparia lopullisesti haltuunsa. Juudas Iskariotin on nyt pakko toimia, ja hänelle sanotaan: ”Mitä teetkin, tee se nopeasti”. Syntyy konflikti.
Ehtoollisen jälkeen Jeesus vie opetuslapset Getsemanen puutarhaan. Hän ottaa heistä mukaansa kolme: Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen. Pietari edustaa tahtoa, Jaakob ymmärrystä ja Johannes tunnetta, pään ja sydämen yhteyttä. Jeesus vetää näitä kolmea maista luontoa hallitsevaa tekijää täydelliseen yksinäisyyteen, sielun puutarhaan: hän tuo ne uuden Elämän eteen.
Muinaisen viisauden mukaan Getsemane tarkoittaa sielun puutarhaa, ruusutarhaa, jossa selvä kuva vapautustiestä näyttäytyy oppilaalle ja syöpyy häneen. Tätä ilmentää yksinäisyys ja syvä rauha, jossa toteutuu veto ylös alueelle, jossa kaikki mikä on dialektista, vajoaa väistämättä uneen, koska dialektinen ei voi osallistua näihin tapahtumiin.
Alkuperäisessä pääsiäiskertomuksessa Jeesuksen ei kerrota olevan murheen ja pelon vallassa. Hän on ainoastaan huolissaan tämän ihmeellisen prosessin onnistumisesta. Tällainen huoli on rakkauden huolta. Jeesus lausuu: ”Minun Isäni, jos mahdollista, menköön tämä malja ohitseni. Ei kuitenkaan minun, vaan Sinun Tahtosi tapahtukoon.” Tai: ”Isä, jos tämä malja ei voi mennä ohitseni, minä juon sen, jotta Sinun Tahtosi tapahtuisi”. Näiden sanojen kauaskantoista merkitystä avaamme osassa 3.
Malja
Alkupraanan valon koskettama oppilas kokee jotakin tavallisuudesta poikkeavaa. Malja tarkoittaa Graalia, joka on valmistettu uudistuneeseen pään ja sydämen pyhäkköön. Pyhän Graalin sisällön avulla oppilaan tulee toteuttaa transfiguraation suuri ihme suorittamalla palvelutehtäväänsä. Getsemanen ihmeellisten tapahtumien tavoitteena on johdattaa oppilas tuntemaan pyhän Graalin maaginen sisältö täydellisesti.
Sen jälkeen kun oppilas on vedetty ylös uuteen elämänkenttään ja kaikki dialektinen hänessä nukkuu, maljaan liittyvät tapahtumat etenevät kolmivaiheisesti.
Eteen aukeava tie lipuu hänen editseen kertomuksena tai lauluna. Tarhan ruusut kukkivat ja mantelinkukat tuoksuvat. Oppilas kuulee ja maistaa välikäsittä, mitä Gnosis haluaa hänestä. Silloin hän lausuu: ”Isä, jos mahdollista, älä salli tämän maljan mennä ohitseni – niin kuin itse haluan – vaan niin kuin Sinä haluat.” Sanat ”niin kuin itse haluan” pitävät sisällään sen, että dialektisilla vaikutuksilla on edelleenkin mahdollisuus pilata kaikki. Tämän maagisen voimapuheen turvaama oppilas kuitenkin saavuttaa näkemyksen absoluuttisen puhtauden. Hän virittyy vapaaehtoiseen kuuliaisuudenyhteyteen Jumalan kanssa; samanlaiseen kuin ikiaikoina ennen mikrokosmista lankeemusta.
Tämän tapahduttua malja ilmaantuu toisen kerran, ja nyt gnostikko-oppilas tyhjentää sen. Herännyt uusi ihminen alkaa toimia sen hyväksi, että ikiaikoja sitten katkenneesta yhteydestä tulisi lopullinen ja pysyvä: ”Isä, älä salli tämän maljan mennä ohitseni, jotta juon sen niin että Sinun Tahtosi toteutuu.” Pään ja sydämen muodostama ykseys ryhtyy välittömästi uudenlaiseen työhön Getsemanen tyhjössä. Graal kohotetaan ja siitä juodaan, Jumalan ja ihmisen kosketuksesta on tehty pysyvä, liitto on uudistettu!
Tästä lähtien oppilas antaa vangita itsensä uudestisyntymisen ihmeen suurenmoiselle prosessille, enduralle, nykyisen elämänsä todellisuudessa. Alkaa valtaisa muuntuminen, kullanvalmistus epäjaloista metalleista. Mikrokosmoksessa, pyhäkön yllä, palaa nyt ikuinen liekki.
Ristin voitto Golgatalla
Ristiinnaulitsemiskertomus ei ole historiallinen, eikä siinä tapahdu konkreettista verenvuodatusta ja kiduttamista. Koko tapahtuma on symbolinen kuvaus siitä kuinka epäpyhä osa viedään hautaan.
Ristin uhrin tulee tapahtua jokaisessa ihmisessä. Ristinpuu muodostuu omasta ruumiidenjärjestelmästämme. Golgatan kukkula sijaitsee päälaellamme, ja sinne on pystytetty kolme ristiä: keskellä on Kristian Ruusuristin risti; itse, joka emanoituu sädehtivästä kultaisesta ruususta; itse, joka pystyy voittamaan kaiken.
Sen viereen on pystytetty paatuneen, itsekkään itsen risti. Tämä itse elää harhassa, että se on kaiken tietävä ja kaiken omistava kuolemanluonnon hallitsija. Tämä osa meistä ei tunne ainoaa polkua, ja siksi se pilkkaa sitä ja hylkää sen; se on tosi itsen murhaaja ja sisäisen Jumalan suurin vihollinen.
Toisella puolella on kolmas hahmo: ulospääsyä etsivä, kamppaileva ihminen, joka pyrkii siirtämään painopistekeskuksen sydämeen ja etsii uutta suuntaa, uutta liikettä sydämen painopisteestä käsin. Hän pyrkii saavuttamaan todellisen sisäisen rauhan ja tyyneyden. Hän haluaa ravita ainoan elämän juurta uhraamalla itsensä kokonaan viimeiseen veripisaraan saakka. Painopisteen siirtäminen tuottaa hänelle lopullisen valaistumisen ja sielunrauhan. Siten hänestä tulee liikkeen mestari. Kestävä, säteilevä valo ja ymmärryksen ylittävä sisäinen rauha eivät vielä ole täydelliset. Painopiste on siirretty, perusta on valettu, mutta sydämen täydellinen puhdistaminen odottaa vielä. Sydän tulee tyhjentää kokonaan, on tehtävä täyskäännös, toteutettava endura, vanhan persoonallisuuden elämänaikainen kuolettamisprosessi.
Tämä tehtävä on seitsemän kertaa seitsemänosainen vaivalloinen kilvoittelu, joka aiheuttaa paljon kärsimystä, varsinkin alkuvaiheessa, jossa vielä kompastutaan monet monituiset kerrat. Tämän vaiheen ihminen on edelleen useassa suhteessa korkeimman, jumalallisen itsen murhaaja. Hän kuitenkin tuntee Toisen ja tietää, että ”tuo on Jumalan Poika”. Hänellä on sinnikkyyttä kestää polulla pitämällä silmät ja painovoimakeskus alati suunnattuina armon ja totuuden lähteeseen. Hän kuulee Toisen äänen puhuvan ihanimpia sanoja, joita ihmiselle voidaan sanoa: ”Minä sanon sinulle, että olet oleva kanssani Paratiisissa.”
Loistava ylösnousemus
Tarkastelkaamme ylösnousemusruumiin kutsumusta. Todellisen jumalallisen ihmisen persoonallisuus ei miltään osin ole samastettavissa maiseen ihmiseen. Jumalallinen ihminen ei ole kirkastettu mainen ihminen, ei mikään henkinen Venus eikä Apollo. Jumalallista ihmistä voidaan verrata jumalliseen, loistavaan ja säteilevään polttopisteeseen, joka pystyy omaksumaan eri hahmoja tai esiintymään vailla muotoa.
Mitään mikä on maista, ei voida muuttua alkuperäiseksi, vaan se hajoaa olemattomuuteen. Niin pian kuin ei-mitään on saavutettu, Alkuperäinen Valaistunut on palannut sisäiseen pyhäkköön. Tuolla loistavalla, pyhällä ja jumalallisella hetkellä sanoinkuvaamattoman Autuas seisoo näennäishahmon edessä todistaen toteutuneesta ylösnousemuksesta. Näennäishahmo häviää, ei kuitenkaan ennen kuin se on täyttänyt tehtävän: toisten pyhittämisen.
Palaamme raamatunkertomukseen Maria Magdalenasta. Maria Magdalenasta sanotaan, että hän oli parannuksen tehnyt nainen. Transfiguristisesti tulkittuna tällainen ihminen on kulkenut ei-mitään -polun. Eräänä kauniina aamuna hän löytää haudan tyhjänä. Kivi on poissa. Tyhjä hauta ja poistettu kivi ovat syvällisiä vertauskuvia.
Missä tai mikä tämä hauta on? Hauta on elävässä, värähtelevässä mikrokosmoksessa. Kristuksen hauta on kaikkialla siellä, missä oppilas kulkee paluutietä. Hauta on mikrokosmoksen epäpyhä osa, jonne mainen persoonallisuus päätyy ristiinnaulitsemiskertomuksen mukaan.
Mutta sitten kun dialektinen persoonallisuus on tehnyt läpimurtonsa absoluuttiseen ei-mihinkään, vuoristolaisnainen Maria Magdalena astuu ”ulos” mikrokosmoksestaan. Oppilaana hän kokee tuon haudan nyt tyhjentyneen kokonaan epäpyhyydestä. Kivi, joka oli sulkenut haudan aionien ajan, on poissa. Tämä kokemus on oppilaanelämän järisyttävä huipennus, sillä tuossa hautaholvissa näennäishahmo oli siihen saakka ollut yhteydessä Gnosikseen: vuorovaikutus Pyhän Hengen ja enduraa toteuttavan persoonallisuuden välillä tapahtui siellä. Nyt tämä yhteys on yhtäkkiä katkennut, ja Maria huokaa: ”He ovat vieneet Herrani pois.”
”Herra” eli yhteys Gnosikseen palautuu Marialle kuitenkin täysin toisella tavalla: hän kohtaa Gnosiksen itsensä ulkopuolella olevana alkuperäisenä Ihmisenä ja tunnistaa sisäisti, että tämä tosiaan on tuo Valaistunut. Häntä varoitetaan: ”Älä koske minuun!”
Tästä eteenpäin kaikki keskittyy mikrokosmoksen kokonaisvaltaiseen ja absoluuttiseen taivaaseenastumiseen. Näennäishahmo toimii nyt täydellisesti Ylösnousseen palveluksessa: Mestari hyödyntää häntä kypsien etsijänsielujen kalastajana.
—
Kuva: Marcel, Pixabay
