Temppelin rakentaminen Kristus-voimassa
Pyhissä kirjoituksissa helluntailla tarkoitetaan hetkeä, jolloin paluutien kulkijan kehitys ja valmistautuminen ovat saavuttaneet vaiheen, jossa Pyhä Henki voi koskettaa häntä ruumiillisesti. Tämä merkitsee täysin uuden prosessin alkua, temppelin rakentamista jumalallisen Pyhän Hengen asunnoksi! Tarkastelkaamme, kuinka tällainen yhteys syntyy ja mitä siitä seuraa.
Kultaisen Ruusuristin oppilaille on tarjolla poikkeuksellinen mahdollisuus, sisäinen uudistusprosessi, jonka aktiivinen osapuoli hän itse on. Hän saa lahjaksi voiman, mutta voimasta ei ole hyötyä, ellei hän käytä sitä. Hän rakentaa temppelin vastaanottaakseen Pyhän Universaalin Hengen. Hänen itsensä tulee rakentaa tämä temppeli,
joten hänen edellytetään ryhtyvän temppelirakentajaksi.
Käsite temppelinrakentaja assosioituu yleensä vapaamuurariuteen, mutta tässä yhteydessä sellaiseen vapaamuurariuteen, jossa pystytetään sisäinen temppelirakennus
Jeesus Kristuksen universaalin kulmakiven varaan. Maahan sidotun ihmisen ei ole helppoa ymmärtää tätä, mutta kaikki yksityiskohdat valkenevat hänelle, kun hän on valmis.
Paluutien kulkijan tulee toteuttaa käytännössä seuraavat asiat:
- hänen tulee purkaa vanha mainen temppelinsä
- ja korvata se temppelillä, johon Henki voi asettua asumaan.
Tämän tapahduttua Henki toimii hänen pysyvänä elämänoppaanaan.
Monet ovat etsineet polkua, mutta niiltä, jotka eivät ole löytäneet sitä, on puuttunut polun avain, temppelin kulmakivi, Jeesus Kristus! Jeesus Kristuksen kohdalla ei pidä ajatella ihmis- tai jumalhahmoa, koska Kristus on valtava henkinen, ilmakehällinen voima. Tämä henkinen ja ilmakehällinen voima ympäröi meitä aina ja on rakkaudessaan läsnä oman planeettamme saastuneessa aineessa olematta peräisin tästä luonnosta.
Tästä pyhästä voimasta käytetään useita nimiä. Kultaisen Ruusuristin Hengenkoulu määrittelee sen toisaalta Kristus-voimaksi, jota säteillään suoraan alkuperäisestä luonnosta tänne saastuneeseen luontoon; toisaalta kutsumme tätä voimaa Jeesukseksi, millä tarkoitamme, että Kristuksen universaalin säteen jännitettä ja värähtelyä
muunnetaan maisen ihmisen sietämäksi voimaksi, voimaksi, jota hän kestää ja jota hän pystyy sulauttamaan itseensä käyttääkseen sitä. Langennut ihminen voi näin palauttaa menetetyn pyhyytensä.
Tämä jumalallinen voima on suuri mysteeri, koska se voidaan saavuttaa ainoastaan Kristuksen kautta. Kun paluutien kulkija elää Kristuksessa, tämä värähtelevä, jumalallinen ja alkuperäinen voima muuntuu käyttökelpoiseksi energiaksi.
Meidän tulee oivaltaa, että sanojen ja opetusten toistelu ei riitä. Usko on ennen kaikkea tekoja, jolla vapaudutaan vanhasta uuden hyväksi. Sillä: ellei Kristus-voima muunnu Jeesus-voimaksi, se on hyödytöntä. Paluutien kulkijan tulee voida lausua temppelin rakentajana sydämensä kyllyydestä:
”Jesu mihi omnia – Jeesus on minulle kaikki.”
Vapautuneet ovat kautta aikain riemuinnut näillä sanoin. He ovat entisöineet sisäisen Ihmisen, jossa jumalallinen voima on henkilöitynyt. He tietävät, että ilman tätä Voimanantajaa temppeliä Hengelle ei voida rakentaa.
Vapautuspolulle lähtijän tulee aivan ensimmäiseksi turvata tähän Voimaan ja ottaa se omakseen. Kukaan ei voi antaa tätä Voimaa toiselle, välikäsiä ei ole.
Voima pitää voittaa itse. Meidän itsemme tulee kilvoitella tämän Voiman edestä ja käydä taistelu maisen ihmisen veren pimeitä impulsseja vastaan.
Kahdenlaista elämänkamppailua
Universaalin Tiedon mukaan tietoisuutemme taso riippuu veremme aineksista ja rakenteesta, ja tahtomme on sidottu vereen. Tämän tietäen henkisyyttä kaipaava haluaa varmastikin ymmärtää, miten verisidonnaisuudesta on mahdollista vapautua, jotta tietoisuudentaso kohoaisi ja tahto palvelisi temppelin rakentamista. Se edellyttää valmiutta kilvoitteluun, joka voi olla haasteellista, mutta kestää vain rajatun ajan, toki yksilöllisesti vaihdellen.
Monet eivät kuitenkaan uskalla ottaa tätä haastetta vastaan eivätkä halua hyväksyä kilvoittelua. Tämä johtuu siitä, että heidän kaipauksensa ei ole riittävän vahva. Siksi he eivät osaa käyttää vapauttavaa ilmakehällistä Kristus-voimaa. Monet tyytyvät historialliseen käsitykseen Vapahtajasta, joka eli runsaat 2000 vuotta sitten.
Kilvoittelusta kieltäytymällä ei voida välttyä taistelulta, joskin taistelu on tässä tapauksessa toisenlaista kuin kilvoittelijan. Monet ovat väsyneitä jatkuvaan kamppailuun elämässään. Kukapa tämän maailman melskeessä voisi kulkea tasaista tietä?
Mainen ihminen taistelee pohjimmiltaan itse aiheutettujen ongelmiensa parissa, toisin sanoen itsesäilytystarpeesta. Itsesäilytystarve aiheuttaa kamppailua kaikelle itselle tärkeän puolesta. Siihen lukeutuu muun muassa itsensä puolustaminen erilaisissa kiistatilanteissa ja omien ja perheen etujen ajaminen ja aseman puolustaminen.
Hengen temppelin valmistaminen on täysin toisenlaista kamppailua. Tämä kamppailu, valmius kilvoitteluun, syntyy sitten, kun meissä on herännyt voimakas kaipaus korkeampaa yhteyttä kohtaan. Tästä käynnistyy kamppailu Jumalan avusta, joka tuottaa meille todellisen Elämän.
Voimme verrata kamppailua Jumalan avusta synnytyspolttoihin, koska polun kulkijan tehtävänä on synnyttää sisäinen Jeesus Kristus ja palauttaa mikrokosminen yhteys jumaluuteen. Uuden syntymä edellyttää vanhan sammuttamista ja kuolettamista.
Usein käy kuitenkin niin, että heti kun ensimmäinen symbolinen miekanisku koskettaa ihmistä, hän pelästyy ja on altis peräytymään. Muutosvastaisuus on voimakasta! Vanha tuntuu tutulta ja turvalliselta. Sillä niin pian kuin meissä on syttynyt pieni heikko valo, vanhat voimat tekevät kaikkensa sammuttaakseen sen ja mitätöidäkseen lupaavan alun.
Tässä tilanteessa on hyvä lähteä vertauskuvallisesti pakoon ja turvata tämä herkkä vastasyntynyt samalla tavalla kuin Jeesus-lapsen vanhemmat tekivät: pakenemalla Egyptiin. On täysin ymmärrettävää, että ulkoinen elämä suhtautuu vihamielisesti siihen pyhään, mikä syntyy sisällemme, ja siksi se haluaa surmata sen.
Mitä vertauskuva paosta Egyptiin tarkoittaa käytännössä? Miten paluutien kulkija siinä toimii, mitä hän konkreettisesti tekee? Hän ei tee ulkonaisesti mitään. Hän ei syöksy reagoimaan vaan suhtautuu neutraalisti. Tätä kuvaa parhaiten termi ei-tekeminen, jossa alkuosalla ei- on erityismerkitys. Ei-tekeminen on sitä, että ihminen lakkaa noudattamasta itselleen vanhastaan tuttua reaktiokaavaa; hän ennaltaehkäisee tutun toimintatapansa maltillisesti ja odottaa toimintaohjetta henkiyhteyden impulssilta.
Ei-tekemisessä ihminen on siis hyvin aktiivinen estääkseen vanhan toimintatavan ja antaakseen itselleen tilaa vastaanottaa uudenlaiset ohjeet.
Vastakohtaisuuksien pyörteessä monenlaiset asiat hyökkäävät kimppuumme, mutta meidän täytyy oppia tekemään valppaasti havaintoja itsessämme alkaneesta prosessista. Todellisuudessa prosesseja on nimittäin kaksi, kuten tuokiomme alussa mainittiin:
- kaiken vanhan harmoninen tuhoaminen
- ja uuden valon syttyminen eli henkiinherääminen.
Nämä kaksi prosessia näyttäytyvät meille monin tavoin.
Tavoitteenamme on mikrokosmoksen jälleenrakentaminen, mikä tarkoittaa ikiaikaista, mystistä temppelirakentamista. On ihmeellistä omata kyky ja lupa toimia vapaamuurarina tällaisessa majesteettisessa rakennustyössä!
Muinaiset legendat ja myytit kertovat tästä jalosta ja urhoollisesta rakennustyöstä ja temppeliritareista ja veljistä, jotka työskentelevät miekat kupeillaan. Näiltä rakentajilta edellytettiin ja edellytetään vastakin herpaantumatonta valppautta, jotta hyökkäykset onnistuttaisiin torjumaan ja jotta vanha vihollinen, itseään puolustava minä, saataisiin kukistettua.
Sisäisen temppelin rakentaja-vapaamuurari on sekä sankari että filosofi, mutta samanaikaisesti myös työmies. Hän on kaikkien ammattien edustaja, koska hän tarvitsee kaikkia taitojaan. Paluutien kulkija rakentaa ja taistelee yhden kulmakiven, yhden voiman, Kristus-voiman varassa, ja tulos on hämmästyttävä!
Psalmi 15 kertoo tällaisesta puhtaan Hengen temppelin rakentajasta:
Herra, kuka saa tulla sinun temppeliisi?
Kuka saa asua pyhällä vuorellasi?
Se, joka on rehellinen ja tekee oikein,
jonka sydän on vilpitön ja puheet totta.
Se, joka ei panettele, joka ei tee lähimmäiselleen pahaa
eikä saata naapuriaan huonoon huutoon.
Se, joka kaihtaa kunniattomia
mutta pitää arvossa Herraa pelkääviä.
…
Hyvin käy sen, joka näin elää.
Golgata, ylösnousemus, helluntai
Hyvin käy sen, joka näin elää! Se joka on rakentanut ruumiistaan puhtaan temppelin Hengelle, asuu siellä yhdessä Hengen kanssa. Hän saavuttaa seuraavat kaksi kulminaatiopisttä; vuorossa ovat Golgata ja ylösnousemus.
Kun kaikki mikä on pitänyt tuhota uuden temppelin rakentamisen hyväksi, on tuhottu, mitään vahingollista ei ole jäljellä. Paluutien kulkija voi lausua sanat consummatum est. Kaikki on nyt saatettu loppuun. Mikä tästä on lopputuloksena? Uusi Ihminen! Hauta ja kuolema eivät voi pidätellä tätä uudestisyntynyttä ihmistä. Hän on vapautunut entisestä elinpiiristään ja syntymän ja kuoleman pyörästä. Purku- ja jälleenrakennustyö on suoritettu loppuun Herra Jeesuksessa, käyttövoimaksi muunnettua Kristus-voimaa hyödyntäen.
Lopulta, sitten kun luotu yhteys on täyttänyt kaikki tehtävänsä, se vetäytyy lähteeseensä taivaaseenastumisen muodossa, ja paluutien kulkija, pyhiinvaeltaja, kääntyy yksin jäätyään kohti Jerusalemia. Siellä hän kokee Pyhän Hengen vuodatuksen. Pyhiinvaeltajana hän on tullut Kotiin.
Hän todistaa tietoisesta yhteydestään todelliseen Elämään ja todellisuuteen, joka ei ole tästä luonnosta. Hän todistaa voittaneensa itsen, joka siihen asti oli estänyt häntä heräämästä. Taivaallinen tietoisuudenydin on herännyt hänessä.
Hän todistaa, että aine ei enää ole hänen elämänsä edellytys, sillä hän tietää vapautuneensa väliaikaisen elämän kahleista. Nyt on kruunajaisjuhlan aika, väliaikaisen elämän tarkoitus on saavutettu. Kruunajaisjuhla avaa hänelle uuden ilmestyspäivän: helluntain. Tämä on hänen elämänsä huipennus.
Tätä kehitystä, jonka läpi kuljetimme kuulijamme pikavauhdilla, on selitetty ihmisille maailman perustamisesta lähtien. Uudistusprosessi nojaa kokonaisuudessaan
Jeesus-Kristuksen universaaliin kulmakiveen. Kulmakivi on alkuperäinen voima, Taivaan valtakunnan ydinolemus, todellinen taivaallinen leipä. Polun alussa tämä voima mukautuu täydellisesti omaan olemassaolontilaamme Jumalan Rakkauden ohjauksessa, Jumalan etsiessä sitä, mikä on kadotettu.
Mutta niin pian kuin osoitamme olevamme valmiit rakentamaan tälle kulmakivelle, käynnistyy prosessi, jota kutsutaan myös alkemiallisiksi häiksi. Prosessi käsittää pyhitysprosessin kaikki vaiheet koostuen päivittäisestä syntymisestä ja päivittäisestä kuolemisesta. Se on päivittäistä kohoamista, yhteyttä Jumalan täyteyteen.
Yhteyttä kutsutaan Jeesukseksi, mahdollisuutta Kristukseksi ja syytä Jumalan Rakkaudeksi. Ja itse hengen temppeli, temppelistä loistava Valontäyteys, on Pyhä Henki.
Kun jätämme hyvästit maailmalle Pyhän Hengen Valossa ja Voimassa, kohoamme alkuperäiselle elämänalueelle ja elämme tietoisuudessamme siellä, vaikka fyysinen elämä maan päällä jatkuisi.
—
Lähdekirjallisuus: J van Rijckenborgh: Universaali Polku, luku 5, Hengen temppeli
Kuva: Kultainen Ruusuristi
