Nyt maasta taivaaseen päästä voi,
jos sydän nöyrä on lapsen, oi,
kun joulu, joulu on meillä.
On hanget korkeat nietokset, säv. J. Sibelius, sanat V. Joukahainen
Oi, jospa ihmisellä ois joulu ainainen…*
Muutamissa tutuissa joululauluissa on selviä viittauksia siihen, että joulu on pohjimmiltaan jotakin muuta kuin historiallisen syntymän muistojuhla. Joulun ihmeestä voi tulla ihmisen omakohtainen kokemus millä hetkellä hyvänsä – hänen ollessaan siihen kypsä.
Joulun ihme voi toteutua jokaisen ihmisen mikrokosmoksessa, kun hän on valmis antamaan Jumalan Rakkauden säteilyn puhdistaa sydämensä, kun hänen päänsä haluaa vastaanottaa todellisen Viisauden ja kun hänen käsiparinsa on valmis tekemään Rakkauden tekoja. Sillä silloin jumalallinen kipinä alkaa hehkua ja loistaa mikrokosmoksen keskustassa. Ruusunnuppu avautuu herkkään kauneuteensa, ja uusi Ihminen syntyy!
Silloin kaikkeus täyttyy riemun ja ylistyksen laulusta, ja veljet ja sisaret, jotka ovat hartaasti odottaneet vastasyntynyttä Jumalan valtakunnassa, ovat valmiit auttamaan ja opastamaan häntä, sillä vielä hän ei ole puhdas. Hänen sydämessään on epäpuhtautta ja pölyä: sydän on edelleen siivoton kuin talli, koska ihmistahto on kuin itsepäinen aasi ja liekaansa sidottu härkä. Nämä eläimet symboloivat sokeaa reagointiamme ja epäviisasta ja typerää käytöstämme. Inhimilliset puutteet eivät kuitenkaan pimennä kukoistukseen avautuvasta ruusunnupusta säteilevää tyyntä ja puhdasta valoa. Tuo valo, kuin viisisakarainen tähti, valaisee maisen maan loistollaan.
Ihminen, jonka sydämessä tämä ihme tapahtuu, näkee tyynen sisäisen valon loisteessa kaiken, mikä on yhä epäsointuista puhtaan Ruusun kanssa. Tämän opastuksen turvin hän siivoaa vähä vähältä pois kaiken saastan, joka estää häntä suuntautumasta herkeämättä sisimmässään säteilevään valoon ja kuuntelemasta sydämen hiljaista sisäistä ääntä, joka ohjeistaa häntä sanattomasti hänen elämäntiellään.
Käyn kanssa enkelten laulamaan kiitoksen,
kun Herra armossaan tuo rauhan maailmaan.
Myös minulle rauhansa antoi.Mä kanssa tietäjäin myös joulun tähden näin.
Tuon kullan, mirhani ja suitsutukseni.
Hän kaikkensa minulle antoi.
Mä kanssa Marian sanoman talletan.
Viestiä paimenten näin mietin tutkien:
Oi millaisen lahjan nyt sainkaan!Sun, Jeesus, kanssasi mä vietän jouluni.
Käy, lapsi, kotiini nyt jouluvieraaksi,
niin jouluni ei lopu koskaan.
Käyn kanssa paimenten, säv. R. Mäkinen, sanat E. Quandt, K.V. Tamminen
——
- No onkos tullut kesä, suomalainen kansanlaulu, sanat J.H. Erkko
—
Kuva: Nita Abbestee: Jeugdbijbel
