Joulu ja henkisyys, osa 3: Uusi ihminen

Joulu

Ihmistietoisuuden raja ylitetään yhdistämällä universaali ja inhimillinen, henki ja sielu.

Edellisessä osassa Inhimillisen tietoisuuden raja toimme esiin evankeliumihenkilöiden Herodes, Johannes Kastaja, Jeesus ja Kristus ja heidän egyptiläisten vastineidensa Pthan, Ramseksen, Osiriin ja Horuksen vastaavuuden neljän alkemiallisen vaiheen kanssa. Totesimme alkemiallisen prosessin alkavan Valosyntymästä Herodeksessa (tai Pthassa), jatkuvan Johanneksessa (tai Ramseksessa) inhimilliselle rajalle. Sitten näemme prosessin kehittyvän Jeesuksessa (Osiriksessa) ja huipentuvan Kristukseen (Horukseen).

 

Jeesus ja Osiris: henkinen tietoisuus

Sisäisessä eli esoteerisessa symboliikassa Johannes ja Jeesus eivät ole välttämättä serkuksia, vaan veljeksiä, suorastaan kaksosia, jotka syntyivät samanaikaisesti samassa syntymäkertomuksessa.

Sekä Sakarias ja Elisabet että Joosef ja Maria symboloivat ihmisen pään ja sydämen eri näkökohtia. Johanneksen, täysin inhimillisen tietoisuuden, syntymä edellyttää, että tuossa tietoisuudessa itsessään syntyy toisen järjestelmän alkuperuste, Johanneksen jumalallinen puoli, jota hän ei vielä näe. Se on hänen itsensä ulottumattomissa, Jordanin toisella rannalla. Tuo toinen alkuperuste on Jeesus.

Näiden kahden on määrä kohdata toisensa siten, että kumpikin saapuu eri rannalta. Juuri tästä nimenomaisesta syystä puhutaan Punaisenmeren ylittämisestä, elävien ja kuolleiden maailmasta Niilillä ja Santiago de Compostelan vaelluksella toteutettavasta Finisterren tuolla puolen olevan etsinnästä. Kun universaali alkuperuste, henkikipinä, lootuksenkukka (nimityksiä on lukuisia!), aktivoituu ja itää siemenenä, Johannes-tietoisuus alkaa etsiä transsendenttista polkua ylittääkseen rajan. Se etsii niin kauan, kunnes löytää sen. Kun raja on löytynyt, evankeliumissa kerrotaan Johanneksen mestauksesta.

Tämä kaunis vertauskuva täytyy ymmärtää oikein, sillä se ei tarkoita Johanneksen kuolemaa. Meille kerrotaan, että Johanneksen pään edustama Johannes-tietoisuus, inhimillisen tietoisuuden ydin, luovuttaa päällikkyyden (pään!) uudelle voimalle, täyteen sisäiseen kasvuun päässeelle alkuperusteelle. Näin inhimillisen tietoisuuden raja ylitetään universaalin ja inhimillisen, hengen ja sielun, liitolla. Tästä herää henkinen tietoisuus, jossa virtaa maailmankaikkeuden voima – eikä pelkkänä impulssina, liikkeelle panevana magneettisena voimana tai intuitiivisena ymmärryksenä, vaan henkivoimana, joka liittyy elimellisesti tietoisuuden rakenteeseen. Tällä tavalla käynnistyy muuttumisprosessi.

Muutosta ilmaisee monien muiden vertauskuvien rinnalla Hermeksen käärmesauva, jossa kaksi käärmettä kiertyy keskellä olevan sauvan ympäri. Sauvan yläpäässä on suuri siivekäs kiekko ja alapäässä pieni kiekko kantana, jonka varassa kaikki lepää. Käärmesauva on myös Elämänpuun ja ihmisen uuden tietoisuuden vertauskuva, jossa voimme nähdä selkärankamme, sen energiakeskukset ja sympaattisen ja parasympaattisen hermoston. Kun tietoisuus uudestisyntyy, siitä tulee jälleen Elämänpuu. Tästä syystä uusi tietoisuus liitetään Jeesukseen (ei kuitenkaan historialliseen henkilöön), Johanneksen jumalalliseen, universaaliin tietoisuuteen sekä Osirikseen, ihmisilmennyksen rajat ylittäneen Ramseksen tietoisuuteen. Niinpä hahmo esittää itseään Ramsesta Osiriksen hahmossa.

Näin pääsemme neljänteen ja viimeiseen alkemialliseen vaiheeseen.

 

Kristus ja Horus: uusi ihminen

Sitten kun siemen on kylvetty nigredossa Herodekseen tai Pthaan; sitten kun tietoisuus nousee albedossa ja kokelas saapuu Johanneksena tai Ramseksena inhimillisen tietoisuuden kynnykselle; ja sitten kun silta jumalallisen ja inhimillisen välille on rakennettu riikinkukon pyrstössä Jeesuksen tai Osiriksen avulla, vuorossa on alkemian viimeinen vaihe, Kristus tai Horus, täyteyden tai uudestisyntymän symboli, rubedo, jossa hengen kulta liittyy pysyvästi muotoon, vertauskuvallisesti ilmaistuna ihmisvereen.

Herodes > Johannes > Jeesus >Kristus

Ptha > Ramses > Osiris > Horus

Tietoisuus (siemen) herää > Raja: Täysi tietoisuus > Henkinen tietoisuus > Uusi ihminen: Henki, tietoisuus ja ruumis

Hermeksen uusi käärmesauva, uusi tietoisuus, muuttaa kaikki sielunvaatteet: ajattelun, tunne-elämän, havainnot ja teot. Tämä muutos ylittää tietoisuuden tason ja koskettaa myös: mentaaliruumista, ajattelumme varsinaista pukua ja ajattelun ilmentämisvälinettä; astraaliruumista, yksilön tunne-energian ruumista; eetteriruumista, joka vastaa elävöittävästä vitaalienergiasta; sekä aineruumista, Hengen fyysistä perustaa.

Kristinuskossa puhutaankin ihmisen uudestisyntymästä, jonka aikaansaa uuden alkuperusteen liitto, jonka kolme muuttuvaa osatekijää ovat: henki, sielu (eli tietoisuus) ja ruumis. Evankeliumien mukaan Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen liittyvät tapahtumat kestivät kolme päivää.

Kristinuskon vertauskuvat ja universaalien opetusten traditiot paljastavat identtisen mahdollisuuden, saman sisäisen transformaatiopolun, jonka vertauskuvallinen alku on joulujuhla, hetki jolloin Valonsiemen aktivoituu maan povessa ja ihmisessä. Siemenen täytyy kuitenkin myös itää, kasvaa, kukoistaa ja kantaa hedelmää ihmiseen liittyneenä.

Polku pysyy ajankohtaisena kautta menneisyyden, nykyajan ja tulevaisuuden, koska se viittaa sisäiseen todellisuuteen, joka ilmentyy ihmisissä kautta aikain. Polun toteuttaminen – pelkkä tieto ei riitä – on ollut menneiden hengenkoulujen ja on nykyaikana ilmentyvän hengenkoulun, Kultaisen Ruusuristin, tavoite.

Toivomme tämän kolmiosaisen artikkelin tarjonneen aineksia sisäiseen pohdiskeluun ja koskettaneen lukijoita elämän todellisella tarkoituksella, joka on Valosyntymä meissä kaikissa – sisäinen joulujuhla.

 

Osaan 1

Osaan 2

Kirjoittaja: Logoniin kirjoittava ryhmä Brasiliasta
Kuva: Olga Boiarkina

Tilaa uutiskirjeemme

//To change logo link to the main site