Hetkellä, jolloin universaali Valo on voinut syttyä ihmisessä, hän viettää joulujuhlaansa ensimmäisen ja ainoan kerran.
Aihepiiriin joulu ja henkisyys kohdalla on kiinnostavaa nostaa esiin ihmisen sisäisen totuuden ulottuvuus, sillä se avaa tavallisesti alkemiaan liitettyjä muutosmahdollisuuksia. Emme kuitenkaan tarkoita lyijyn muuttamista kullaksi, vaan kokonaisvaltaista muutosta tietoisuudessa ja elintavoissa.
Sisäinen kristillisyys ja Universaali Oppi
Länsimaista ihmistä koskettavalla kristillisyydellä on rikas perintö, muttei yksinomaan historiansa ja perimätietoon ja opetuksiin välittömästi liittyvien opetustensa vuoksi, vaan ennen muuta sisäisten ulottuvuuksiensa ansiosta.
Kristinusko on yhteydessä Universaalin Opin perinteisiin. Universaali Oppi on ihmisessä ilmentyvä Totuus, joka sopeuttaa symbolinsa, kielenkäyttönsä ja lähestymistapansa eri aikoihin, eri kansoihin, kulttuureihin ja paikkoihin. Tämä mosaiikki muodostaa koko ihmiskunnan sisäisen viisauden, ja Kultaisen Ruusuristin Hengenkoulussa käytämme siitä nimeä Universaali Oppi.
Tässä lyhyessä artikkelissa tarkastellaan ulkoisen kristinuskon ulkoisia symboleja, joiden sisäinen, esoteerinen puoli pyritään tuomaan esiin.
Joulu ja valon syntymä
Joulu merkitsee valon syntymää koko ihmiskunnalle, itse kullekin aikanaan. Tämä pääsymboli – koko ihmiskunnan muutosmahdollisuuden ihmeellinen vertauskuva – edustaa valon syntymää ihmisessä.
Näin miellettynä joulua voidaan viettää mihin tahansa aikaan vuodesta ja missä ihmisiässä hyvänsä. Kun tämä Valo, universaali alkuperuste, syntyy ihmisessä, hän viettää elämänsä todellista joulua ensimmäisen ja ainoan kerran.
Miksi ensimmäisen ja ainoan kerran?
Koska ihmisen elämä ei enää koskaan ole entisensä sen jälkeen, kun Valo on syntynyt hänessä ja hän viettää tätä juhlaa. Hän alkaa etsiä Valoa tiedostamattaan, intuitiivisesti tai jopa vastentahtoisesti. Hänessä on syttynyt Valo, joka loistaa hänen sisällään alkuperusteena. Se johdattaa hänet etsimään todellista rauhaa, onnea ja lepoa edellyttäen, että hänen tietoisuutensa ja elämänsä yhtyvät Valon alkuperusteeseen.
Kristillisten juhlapyhien symboliikka
Tunnemme vähintään kaksi kristittyjen juhlaa, joulun ja pääsiäisen. Ne eivät kuitenkaan ole ainoat tärkeät juhlapäivät, sillä on syytä mainita myös helluntai ja manisola (jota juhlittiin keskiajalla ja joka ei enää ole kovinkaan tunnettu). Kunkin juhlan merkitys tulee ilmi evankeliumissa esiintyvien henkilöiden kautta ja ne kuvaavat neljää keskeistä muutoshetkeä.
Pohjoisella pallonpuoliskolla, missä nämä perinteet ovat syntyneet, joulu on suorassa yhteydessä talveen, pääsiäinen kevääseen, helluntai kesään ja manisola syksyyn. Ilmiselvien luonnonsyklien, vuodenaikojen – talven, kevään, kesän ja syksyn, tässä järjestyksessä ottaen huomioon, että joulu osuu pohjoisella pallonpuoliskolla talveen – lisäksi ne ilmentävät muuttumisvaiheita: alkua, kehitystä, kukoistusta ja huipennusta.
Nämä vertauskuvat syntyivät aikaan, jolloin ihmisten kulttuuri oli välittömässä vuorovaikutuksessa luonnon kanssa, ja niinpä maanviljelijä kylvää siemenet maahan talven mentyä, kun maa on levännyt. Sitten hän odottaa ja toivoo siementen itävän keväällä, kun ensimmäiset kukat nostavat päätään ja luonto alkaa heräillä talviunestaan. Itänyt kylvös kasvaa kesällä vahvaksi kasviksi ja kukkii. Hedelmöityneet kukat tuottavat hedelmää. Kun sato on kypsä, se kelpaa ravinnoksi ja sadonkorjaajat keräävät sen talteen.
Nämä neljä neljään vuodenaikaan liittyvää juhlaa, talven ja kylvön joulu, kevään ja itämisen pääsiäinen, kesän ja kasvun helluntai ja syksyn ja sadonkorjuun manisola, ovat yhteydessä luonnon, kasvien ja elämän tärkeisiin muutoshetkiin.
Pääaiheeseemme liittyen joulu edustaa hyvin erityislaatuista aikaa, jolloin tietoisuutemme on kääntynyt ulkoisesta maailmasta sisäänpäin ja näyttää ikään kuin nukkuvan. Kun tietoisuutemme on sukeltanut syvälle itseensä, jonkin täysin uuden siemen voi nousta esiin ensimmäistä kertaa.
Joulu ja sisäinen alkemia
Kun tietoisuus kypsyy ja suuntaa katseensa ulospäin, niin kuin keväällä, ja tutustuu sisäisesti elämän tarkoitukseen, siemen voi itää ja tietoisuuden muutosprosessi voi alkaa. Prosessin edetessä ja kasvun ollessa riittävää tapahtuu todellinen elämänmuutos: ihminen, Elämänpuun verso, tuottaa uudenlaista hedelmää. Hän esiintyy ja käyttäytyy täysin aiemmasta poikkeavasti. Voimmekin nähdä kristinuskon, luonnon ja Universaalin Opin neljän vaiheen osuvan yksiin alkemian neljän muuntumisvaiheen kanssa.
Alkemian neljä vaihetta, nigredo, albedo, citrinitas ja rubedo, voidaan yhdistää kristillisiin juhlapyhiin, vuodenaikoihin ja satovuoden vaiheisiin.
Nigredo on yhteydessä ensimmäiseen vaiheeseen, mietiskelyyn, jossa sisäinen siemen tuodaan tietoisuuteen ”pimeydessä”.
Albedo edustaa ilmentymistä ja uuden tietoisuuden valaistumista.
Seuraava vaihe tunnetaan riikinkukon pyrstönä eli citrinitaksena, jolloin sateenkaaren seitsemän väriä avautuvat valon spektrin kaikkia sävyjä toistavaksi heleäksi pyrstöksi. Tämä tarkoittaa sitä, että tietoisuuden tulee rakentaa silta seitsemässä transformaatiovaiheessa, jotka ovat lyijy, tina, rauta, kupari, elohopea, hopea ja kulta. Silta ilmentää ihmisolemuksen kaikkia ominaisuuksia, jotka täytyy muuntaa albedo-vaiheessa, itäneen siemenen alettua tiedostaa uudella tavalla.
Lopuksi tulee rubedo, jossa yhdistyvät kulta ja veri, niin kuin nimikin ilmaisee (= punainen kulta).
Joulu > Pääsiäinen > Helluntai > Manisola
Talvi > Kevät > Kesä > Syksy
Kylvö > Itäminen > Kasvu > Sadonkorjuu
Nigredo > Albedo > Riikinkukon pyrstö > Rubedo
Nyt kun ymmärrämme kristinopin esoteeristen opetusten ja sisäisen alkemian selvät yhteneväisyydet, voimme keskittyä joulun perimmäiseen merkitykseen ja etsiä sitä sisältämme riippumatta ajankohdasta.
—
Lue osa 2: Inhimillisen tietoisuuden raja
Lue osa 3: Uusi ihminen
—
Kirjoittaja: Logon-lehden kirjoittava ryhmä Brasiliasta
Kuva: Olga Boiarkina, Pixabay