Olemme päässeet syntymäkertomuksessa joulun tapahtumiin.
Maria tarkoittaa neitseellistä sydäntä, synnyttävää prinsiippiä, alkuperustetta joka asuu jokaisen ihmisen sydämessä. Marian ollessa vasta kihlattu Joosefille hän tuli raskaaksi Pyhästä Hengestä. Enkeli ilmoitti Marialle, että ”Henki tulisi hänen ylleen ja Korkeimman Voima varjostaisi häntä”. Sen vuoksi syntyvä pyhä olisi Jumalan Poika. Marian synnytyksen aika tuli, kun pariskunta oli Betlehemissä verolle pantavana. Hän synnytti esikoisensa, kapaloi hänet ja laski hänet seimeen eläinten keskelle, koska heille ei ollut tilaa majatalossa. Seuraavaksi kerrotaan paimenista kedolla, Herodeksen julmista suunnitelmista surmata vastasyntynyt lapsi, kolmesta itämään tietäjästä sekä Joosefin saamasta varoituksesta.
Herran enkeli ilmestyi Joosefille unessa ja sanoi: ”Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä ja pakene Egyptiin, sillä Herodes tekee kaikkensa surmatakseen lapsen.” Joosef noudatti enkelin kehotusta ja jäi Egyptiin Herodeksen ”kuolemaan” saakka. Herodes tarkoittaa vanhan magneettikentän vaikutuksia, jotka tulee sammuttaa; Egypti symboloi neutraalisuutta ja konfliktittomuutta.
Marialla oli rinnallaan Joosef, puuseppä. Mitä Joosef edustaa? Puusepäntyö on yhdistämistä, rakentamista, suunnittelemista ja luomista – se symboloi päätä, tietoisuutemme varsinaista polttopistettä. Sydämessä syntyvä valo koskettaa päätä, tietoisuutta, eli kuvakielellä ilmaistuna: Valo alkaa kiertonsa ihmisessä. Pään ja sydämen on määrä liittyä yhteen, tehdä yhteistyötä, olla yhtä. Niiden kesken tulee vallita harmonia. Tämä voidaan ilmaista myös seuraavasti: rakkaus eli sydän ja viisaus eli pää ovat yhtä. Todellista rakkautta ei ole ilman viisautta, todellista viisautta ei ole ilman rakkautta.
Sydämestä virtaava Jumalan Voima ja Johanneksen valmistama tietoisuus sulautuvat lopulta yhteen. Varsinainen yhteensulautuminen kuuluu kuitenkin jo sisäisen kehitystien seuraavaan vaiheeseen. Ihmisen, joka vasta alkaa viettää joulujuhlaansa, täytyy ensin opetella sydämen ja pään yhteistyötä, toisin sanoen opetella elämään valosta ja hengittämään valossa. Eikä se ole heti helppoa!
Nimittäin kun ihminen kokee vertauskuvallisen vuoden 0, menneisyys ei ole vielä menettänyt otettaan hänestä. Sen vuoksi jalat on pidettävä maassa. Pitkääkin pitemmällä kokemustiellä sisimpään on piintynyt mm. joustamattomuutta ja kaavamaisuutta: ajattelutottumuksia, voimakkaita vakaumuksia ja luutuneita mielipiteitä. Monet kokemukset ovat repineet syviä pelkojen ja huolten arpia. Niistä ei selvitä kädenkäänteessä. Ikivanhat mielenkuohunnan energiat istuvat lujasti kiinni ihmisessä; tietoisuudessa on edelleen monta pimeää sopukkaa.
Sisimpämme on vertauskuvallisesti edelleen talli. Jeesuksen syntymäkertomus, yksi ainoa tarina, kuvailee olemassaolontilojamme vertauskuvien Elisabet, Sakarias, Johannes, Maria, Joosef, Herodes, paimenet, itämaan tietäjät ja talli avulla. Kokonaisuutta ei kuitenkaan pidä tarkastella totutussa kronologisessa järjestyksessä, sillä tässä luodaan sisäinen yleiskuva ihmisestä, joka alkaa tiedostaa todellisen olemuksensa ja jumalallisen alkuperänsä. Hän tajuaa olevansa suuren universaalin todellisuuden ilmennys. Hän ymmärtää, että universaali todellisuus ylittää aineen, ajan, tilan, syntymän ja kuoleman ylivertaisesti.
Tallissa oli ihmeen tapahtuma-aikaan vielä paljon melua pitäviä eläimiä. Siellä oli härkä: typerä ja jukuripäinen vanhan minän tahto, joka hyväksyy intohimojemme ikeen. Siellä oli aasi: vanha, jääräpäinen ajattelumme, joka pitää uppiniskaisesti kiinni omista mielipiteistään ja ennakkoluuloistaan ja on hanakka arvostelemaan. Siellä oli tietysti myös lammas: yksipuolinen, mainen hyvyytemme, joka aktivoi tahattomasti vastakohtansa pahuuden, huonouden ja vihan. Nämä kaikki edustavat maisen tietoisuutemme ominaisuuksia jäänteinä ja kertyminä ikimenneisyydestä.
Kaikesta huolimatta talliin syntyy valo, sillä se ei pohjimmiltaan ole pelkkä talli. Siellä, sydämessä, vallitsee kaikkien kokemusten jälkeen myös hiljaisuus ja syvä kaipaus, sisäinen aavistus jonkin toisen olemassaolosta, joka on paljon oletettua enemmän; jotakin päättymätöntä, ikuista, ei ihmisjärjellä ymmärrettävää eikä todettavaa. Sydän on ”talli”, koska majailee edelleen ”elukoita”, vaikka samalla saadaankin ihmeellinen sisäisen 0-vuoden kokemus, hiljainen odotus, sisäinen tieto siitä, että jumalallisuus on aina läsnä ja ilmoittaa itsestään jollakin hetkellä tietoisuudellemme, valmistautuneelle ja uudistuneelle ja uudelleen suunnatulle tietoisuudellemme. Sisällämme vallitsee horjumaton tieto siitä, että Todellisen Elämän mysteeri paljastuu.
”Ja tapahtui, että heidän siellä ollessaan Marian synnyttämisen aika tuli, ja hän synnytti esikoisensa, kapaloi hänet ja laittoi seimeen, koska heille ei ollut tilaa majatalossa.” (Luuk. 2:6-7)
Tämä on Valon rakkaudenuhrin ihme: se yhtyy tietoisuuteen ja pysyy kiedottuna kapaloihin siihen saakka, kunnes syntyy todellista avoimuutta. Sydämestä jumaluus alkaa yhtyä fyysiseen olemukseen ja ilmaista itseään siinä, eikä tämä jää ilman seuraamuksia: fyysinen olemus muuttuu! Vanhaan ihmiseen syntyy uusi ihminen Mariasta, neitseellisestä sydämestä, käsin. Hän on todellinen jumalallinen ihminen, universaali ihminen.
—
Kuva: Freepik
