Kuvakulman muutos
Raamatun tapahtumat ja henkilöt, vaikka niitä ei pidettäisikään kirjaimellisesti historiallisina, edustavat meille kuitenkin yleensä asioita, jotka kuuluvat ulkoisen maailmamme kaukaiseen menneisyyteen.
Voisimmeko tarkastella Uutta Testamenttia toisesta kuvakulmasta, niin että näkisimme:
- sen henkilöiden ja tilanteiden olevan sisäisen kehityksemme ja tietoisuutemme eri tasojen ja vaiheiden vertauskuvia ja allegorioita?
- jokaisen ihmisen voivan toimia ja käyttäytyä joissakin tilanteissa samoin kuin esim. Herodes, Pontius Pilatus tai Juudas Iskariot, Martta tai Maria, Sakarias ja Elisabet, Johannes Kastaja tai Maria ja Joosef – ja henkisen kehityksensä edistyessä jopa niin kuin Jeesus ja Kristus?
Raamattu henkisen kehityksen oppaana
Kultaisen Ruusuristin mukaan paluutien kulkija voi käyttää Uutta Testamenttia manuaalina, opaskirjana läpi henkisen kehityksensä eri vaiheiden. Henkilögalleriansa ja vertauskuvallisten tapahtumiensa avulla se esittää tarjolla olevat mahdollisuudet ja pyrkijää vaanivat sudenkuopat. Siksi Raamatun sanotaan olevan arvokas omistajalleen, sitäkin arvokkaampi sille, joka sitä ymmärtää ja kaikkein arvokkain sille, joka myös toteuttaa sen ohjeet käytännössä.
Tässä vuoden viimeisessä webinaarissa, joulun ollessa ovella, tahtoisimme nostaa lähempään tarkasteluun jouluevankeliumin kaksi keskushenkilöä, Marian ja Joosefin. Mitä he edustavat? Miksi Joosef hyväksyy Marian elämänkumppanikseen, vaikka tämä odottaa lasta, jota Joosef ei ole siittänyt? Voisiko näillä kahdella henkilöllä olla käytännön merkitystä minun elämässäni?
Maria
Maria edustaa neitseellistä sydäntä, synnyttävää prinsiippiä, joka meillä kaikilla ihmisillä periaatteessa on. Maria, Jumalan äiti, on täyskäännöksen tehnyt, paluutielle lähtenyt, Valon yhteyteen palannut, puhdistunut ja uudistunut sielu. Hengen laskeuduttua Marian ylle hänen sanotaan ”tallentaneen tämän lausumat sanat sydämeensä”. Sanat ilmentää hänen täydellistä rakkauttaan Jumalaa kohtaan, minkä ansiosta hänen sydänsäteilyään voidaan verrata säkenöivään jalokiveen, joka lähettää säteilyään kaikkien ja kaiken hyväksi.
Jumalaa rakastavana ihmisenä hän ei pidä mitään itsellään, vaan jakaa vastaanottamaansa pelastavaa voimaa, tietoa ja valoa välittömästi eteenpäin kaikille kaipaaville. Tällainen nainen on Jumalan äiti, Maria, Isis.
Joosef
Maria ei ole yksin, vaan hänen rinnallaan on puuseppä Joosef, joka avaa sydämensä persoonattoman rakkauden säteilyvoiman virroille. Hänen sydämessään syntyvä valo koskettaa hänen päätään, tietoisuuttaan, ja sen tuloksena Valo alkaa kiertonsa hänessä.
Puusepäntyö on yhteen liittämistä, rakentamista, suunnittelemista ja luomista – tällainen työ symboloi päätä, tietoisuutemme varsinaista polttopistettä. Joosef tuhoaa helvetillisen tilan käyttämällä työkalujaan tyynesti ja tasapainoisesti tavoitteenaan tuoda ikuisuus aikaan. Työllään hän kannustaa myös toisia eteenpäin; hän kutsuu ja herättää.
Hän ei häpeä ottaa Mariaa vaimokseen, kumppanikseen ajassa ja ikuisuudessa, koska se mikä Mariassa on siinnyt, ei ole peräisin miehen tahdosta, vaan Pyhästä Hengestä. Joosefin itsekkyys ja omatahtoisuus ovat tyystin mitätöityneet.
Maria ja Joosef, sydän ja pää
Jumalan rakkaus, joka ylittää ymmärryksen, muokkaa Joosefia ja varjostaa Mariaa. Pään ja sydämen täytyy yhdistyä, oppia tekemään yhteistyötä ja pitämään yhtä täydellisessä keskinäisessä harmoniassa. Toisin sanoen: rakkaus (=sydän) ja viisaus (=pää) ovat nyt yhtä, ne muodostavat ykseyden, sillä todellista rakkautta ei ole ilman viisautta, eikä todellista viisautta ole ilman rakkautta.
Paluutien kulkijan sisäinen joulujuhla
Paluutien kulkijan tulee avata ja puhdistaa sydämensä avautuakseen Hengen voimille samoin kuin Maria. Joosefin tavoin hänen tulee toteuttaa muutostyöt tietoisesti ja viisaasti sydämensä pyhäkköön virtaavien rakkaudensäteilyjen avulla.
Paluutien kulkijan, täytyttyään persoonattomasta rakkaudesta, tulee jatkaa kulkuaan polulla ja käyttää uusia kykyjä ja voimia joka hetki tietoisesti ja sortumatta kompromisseihin. Jumalalliset voimat ja kyvyt ovat hänen maisen persoonallisuutensa ulottumattomissa, mutta minän antautumisen myötä hänen persoonallisuutensa muuttuu näiden ei-maisten voimien ja kykyjen työvälineeksi. Näin hänkin kokee Valosyntymän ja saa viettää todellista, ajankohdasta riippumatonta joulujuhlaa – ja yksi juhlanvietto riittää!
Tällä tavoin pyhiinvaeltajan värähtelytaajuus kohoaa ja hän ”syntyy” alkuperäiseen elämänkenttään ja ylläpitää yhteyttä siihen. Hänen edellytetään vastedeskin noudattavan johdonmukaisesti ja hellittämättä Vuorisaarnassa kuvattua elämänasennetta muuttaakseen ajattelunsa, tahtonsa, toimintansa, tapansa, luonteensa ja ihmistyyppinsä täydellisesti.
Myös hän luovuttaa kaiken vastaanottamansa persoonattomassa rakkaudessaan maailman ja ihmiskunnan hyväksi. Siten hän vapautuu vähitellen kokonaan maailmasta ja siirtyy elämään alkuperäisessä Isän Kodissa.
—
Kuva: Kultainen Ruusuristi
