Havainnointi avaa sisäisen tietoisuuden
Tavallisesti koemme olevamme yhtä ruumiimme, ajatustemme ja maailmankuvamme kanssa ja sivuutamme sen, että ne perustuvat kokonaan tekemiimme havaintoihin. Elämme ulkoisessa, jatkuvasti muuttuvassa ympäristössä, josta teemme koko ajan havaintoja, jotka muokkaavat tietoisuuttamme.
Periaatteessa meillä on mahdollisuus valita, mitä havainnoimme aktiivisesti ja mitä päästämme sisäämme mm. äänen ja valon muodossa. Valinnanmahdollisuudesta määrää kuitenkin sisäisen kompassimme valveutuneisuus. Kompassimme on jumalydin, joka ei ole yhteydessä muuttuvaan maailmaan vaan muuttumattomaan, jumalalliseen alkuperäämme. Tietoisuutemme pinnallisuus tai syvyys riippuu siis siitä, pystymmekö kulkemaan sisäisen kompassimme osoittamaan suuntaan vai emme.
Elämänpolkumme kannalta ratkaisevaa on:
- havainnoimmeko ulkoista vai sisäistä todellisuutta
- miten havainnot vaikuttavat tietoisuuteemme
Nämä tekijät johtuvat jumalallisen ytimemme, henkikipinän, aktiivisuudesta tai passiivisuudesta.
Tutkikaamme tarkemmin havainnoimista, koska esimerkiksi ääni ja valo voivat auttaa meitä luomaan yhteyden syvimpään olemuksemme.
Ääni ja valo etenevät aaltoina, ne ovat värähtelyjä. Muun muassa niiden avulla pystymme kehittämään tietoisuuttamme.
Äänen värähtely yhdistää sisimpään
Ääni on eetterivoima, jonka avulla hahmotamme ilmakehää. Sielumme on läheisessä yhteydessä äänimaailmaan. Tietoisuutemme reagoi ääneen ruumiinhahmomme välityksellä. Reagoimme ääneen paljon nopeammin kuin valoon, jonka värähtelytaajuus on korkeampi.
Elämä täysin ilman ääniä on mahdottomuus; emme kestä absoluuttista hiljaisuutta. Äänellä on tärkeä tehtävä: se luo yhteyden meidän ja eetterienergian välille, ääni on energian kantoaalto. Muun muassa tämä on syy siihen, että monet rentoutuvat tai ikään kuin kohoavat sfääreihin kuunnellessaan tai tuottaessaan musiikkia.
Selitämme lyhyesti musiikin sävelrakennetta. Musiikin soinnuilla ja valolla on samanlainen rakenne. Pianossa tai flyygelissä on oktaaveja, seitsemän kertaa seitsemän ääntä. On tapana puhua sävelasteikosta. Jos näemme sen mielessämme nousevana spiraalina, jokainen siirtymä korkeammalle on liitoksissa kahdeksanteen säveleen.
Seitsemän sävelspiraalia, jotka jokainen kahdeksas liittää seuraavaan.
Valon havainnointi
Valo on astraalinen ilmiö, jonka värähtelytaajuus on korkea. Valossa näkyy värispektri tai sateenkaari, joka koostuu seitsemästä väristä. Näemme ja erotamme kohteita, jotka heijastavat valon eri taajuuksia, mutta valoa sellaisenaan emme näe emmekä tunne.
Emme näe valoa, joka etenee avaruudessa heijastumatta mistään. Vasta sitten, kun valo osuu kohteisiin, näemme jotakin, esimerkiksi sen synnyttämän varjon tai heijastuksen aineellisen maailman kohteissa. Näin voimme tehdä havaintojamme ympäristöstämme – ulkoisesta maailmasta, joka muuttuu kokemusten polkumme joka askeleella.
Heijastuessaan valo jakaantuu seitsemään osaan. Näin opimme näkemään ja tuntemaan aineen maailman ominaisuudet ja elämän. Valo avautuu meille, jotta oivaltaisimme ja tiedostaisimme sen, oivaltaisimme ja tiedostaisimme maailman, elämämme ja itsemme ihmisinä.
Tietoisuus ohjaa havainnointia
Ihmisten tietoisuus on kuitenkin henkilökohtainen, jokaisella on omansa. Kuulemme, näemme ja koemme ympäristöä ja sen ilmiöitä omalla tavallamme. Ihmisten musiikkimaut ja henkilökohtaisen kiinnostuksen kohteet vaihtelevat. Suhtaudumme asioihin ja tapahtumiin eri tavalla, esimerkiksi avara- tai kapeakatseisesti, pelottomasti tai pelokkaasti jne.
Kuten totesimme, ääni on eetterienergiaa ja valo on astraalienergiaa. Ne ulottuvat kauemmas kuin oktaaveissa kuullut sävelet tai spektrissä nähdyt värit. Vaikka emme kuule korkeataajuisia ääniä, ne vaikuttavat meihin; silmällä ja korvalla on herkkyyttä työstää myös korkeataajuisia värähtelyjä.
Totesimme, että jokaisen ihmisen tietoisuus ja tapa kuulla tai kuunnella on yksilöllinen. Dao De Jing ilmaisee asian seuraavasti:
Viisi väriä sokaisee silmät,
viisi ääntä tekee korvat kuuroiksi,
viisi makua pilaa makuaistin.
Hurja ratsastus ja takaa-ajo eksyttävät ihmissydämen.
Vaikeasti saavutettavat tavarat kiihottavat ihmiset vahingontekoon.
Viisasta ohjaa hänen sisäinen olemuksensa, eivät hänen silmänsä.
Hän hylkää ulkopuolelta tulevan ja kaipaa sitä, mikä on sisimmässä.
(DDJ 12)
Ulkoinen maailma sitoo huomion
Niin pitkään kuin suuntaamme silmämme ja korvamme maailmaan, ulospäin, näkö ja kuulo vetävät puoleensa maailman asioita. Ulkopuolinen aineisto täyttää energiavarastomme ja tunteemme, ja hermostomme ja magneettinen vetovoimamme ja torjuntamme mukautuvat tähän. Tyydytämme vaihtelevia halujamme ja tarpeitamme. Tyydytys on usein lyhytaikainen ja vajavainen, ja jo kohta haluamme jotakin muuta, jotakin toisenlaista. Kierrämme aineellisuuden kehässä. Tämä on syy siihen, ettei jumalallinen valo tavoita meitä aineessa eläviä ihmisiä suoraan: valon voima ja tarkoitus täytyy tulkita ja välittää meille. Ellei oikea korvamme – raamatunsanoin – ole herkkä ymmärtämään edes hieman, teemme kaikesta aina heti omat tulkintamme. Siksi tietoisuutemme on rajallinen.
Luomme omat versiomme todellisuudesta. Sen vuoksi ihmisten näkemykset poikkeavat toisistaan, syntyy sekaannusta ja kiistelyä. Konfliktitilanteisiin jouduttuamme pysähdymme usein vasta jälkikäteen miettimään, oliko mikään kiistellyistä asioista oikeasti ”totta”.
Ihminen nimittäin omaksuu erittäin paljon näkemästään ja kuulemastaan totuutena, sen syvällisemmin asioita pohtimatta. Niinpä näemme, mutta olemme sokeat sille, mikä on jumalallista ja todellista – kuulemme, mutta olemme kuurot sille, mikä on jumalallista ja todellista.
Näin ymmärrämme, mitä seuraavat raamatunsanat tarkoittavat:
Silmät heillä on, mutta he eivät näe.
Korvat heillä on, mutta he eivät kuule.
Sisäinen valo muuttaa tietoisuutta
Kun elämässämme tulee hetki, jolloin näiden lauseiden sanoma koskettaa ja jopa järkyttää meitä sisäisesti, meissä voi syntyä uudenlainen kaipaus. Se voi merkitä käännekohtaa tietoisuudellemme, jota ilmaistaan Dao De Jingin sanoilla, jotka toistamme:
Viisasta ohjaa hänen sisäinen olemuksensa, eivät hänen silmänsä.
Hän hylkää ulkopuolelta tulevan ja kaipaa sitä, mikä on sisimmässä.
Muuttunut kaipaus saa vastauksen, sillä sydämemme henkikipinä pystyy ottamaan vastaan jumalallista valoa. Tämä magneettinen ja valoherkkä kohta haluaa palata jumalalliseen kehitykseen ja liikkua sen mukana; olla harmonisessa myötäliikkeessä. Henkikipinä, jumalallinen ydin, valaisee järjestelmäämme sisäisesti ja tuottaa käänteentekevän muutoksen elämässämme ja tietoisuudessamme. Ymmärryksemme Jumalan tarkoitusperistä kasvaa. Näemme ja tiedostamme ne yhä selvemmin.
Silloin korvamme alkavat kuulla ja silmämme nähdä. Oikea silmämme ja oikea korvamme muuttuvat herkiksi jumalallisille värähtelyille. Jumalallisen elämän olemus avautuu meille, ja oikeanpuoleiset aistimemme alkavat vaikuttaa vasemmanpuoleisiin.
Luonnontilamme ja suhteemme kaikkeen ympäröivään muuttuu. Vaikka elämänolosuhteemme ja vaikeutemme olisivat aivan yhtä vaativat kuin ennenkin, katselemme niitä valaistuneella tietoisuudella. Alamme nähdä jumalallista valoa kaikkialla ympärillämme. Vedämme järjestelmäämme entisestä poikkeavia eettereitä, ja siten järjestelmämme värähtely alkaa kohota. Jumalallinen valo aktivoituu kohdistuessaan henkikipinäämme ja sitä kautta järjestelmäämme ja tietoisuuteemme.
Valo jakautuu meissä seitsemäksi säteeksi ja valaisee meidät sisäisesti. Jumalallisen auringon aamunkoitto lämmittää ja täyttää meidät uudenlaisella ilolla, kiitollisuudella ja persoonattomalla ja pyyteettömällä rakkaudella kaikkea kohtaan.
Näin meille tarjoutuu mahdollisuus kehittyä ja oppia tuntemaan itsemme ihmisinä: primitiivireaktiomme, henkilökohtaiset heikkoutemme ja vahvuutemme jne. Toisaalta opimme tuntemaan yhä paremmin myös sisäisen Toisen, tosi-Itsemme, henkikipinäatomista vapautuvan ja kasvavan alkuperäisen Ihmisen.
Tietoisuuden kasvun myötä tapamme havainnoida muuttuu vähitellen kokonaisvaltaisesti. Kuulemme ja näemme toisin, ja kaikki muutkin aistimme uudistuvat. Oivallamme, että olemme vielä paljon enemmän kuin pelkkä tietoisuutemme. Aiemmin totena pitämämme asiat näyttäytyvät täysin uudessa valossa. Alamme kohota spiraaleissa tietoisuuden ja havainnoinnin vaikuttaessa myönteisesti toisiinsa.
Tämän henkisen kehityksen ansiosta palaamme elämään jumalallisessa Valossa ja suhtaudumme yhä neutraalimmin ulkoisiin asioihin ja mitä erilaisimpiin tapahtumiin. Kun yhteys jumaluuteen on palautunut, olemme vahingoittumattomia ja loukkaamattomia. Ihmiselle voi tapahtua mitä hyvänsä täällä ulkoisessa maailmassa, mutta sisäinen Ihminen säilyttää mielenrauhan ja havainnoi jumalallista todellisuutta, jossa kaikkien havaintoja tekevien havainnot ovat yhtäläiset ja keskenään ristiriidattomat..
—
Kuva: Kultainen Ruusuristi
