Kolme vastustajaa
Koen sisäisesti löytäneeni tien ja ymmärtäneeni, mitä se edellyttää minulta. Silti jokin tuntuu toistuvasti nousevan esteeksi. Mistä on kysymys?
Meidän on hyvä tiedostaa kolme vastustajaa, jotka pyrkivät johtamaan meitä harhaan ja estämään meitä tekemästä vapauttavia tekoja:
Keskitymme nyt vähemmän esiteltyyn kolmanteen vastustajaan, auriseen olentoon, joka on ovela ja antautuu viimeisenä, eikä todellakaan helpolla. Yritämme myös kumota sitä koskevia väärinkäsityksiä.
1) minäolentomme sekä aineen alueen harhat
2) peilisfääri hienomateriaolentoineen ja voimineen
3) aurinen olento, joka vaikuttaa omassa mikrokosmoksessamme
Millainen aurinen olento on
Haluaisimme ensimmäiseksi puuttua käsitykseen, jonka mukaan aurinen olento olisi korkeampi itse, jumalallinen, alkuperäinen todellinen Ihminen. Perustelemme, miksi käsitys ei pidä paikkaansa.
Jumala soi mikrokosmiselle Ihmiselle täyden vapauden luomistyön suorittamiseen, mutta hän lähti seuraamaan väärää valoa, Lusiferia. Mikrokosmoksessa elää tämän seurauksena epäpyhä aurinen olento, joka ympäröi itse kunkin mikrokosmosta pallonmuotoisena ja seitsenkertaisena kenttänä. Tuohon kenttään, sen tähtitaivaaseen, on kirjautunut mikrokosmoksen asukkaiden elämän tulokset. Jokaisen uuden asukkaan elämä perustuu edeltäjiin, ja hän puolestaan vaikuttaa tulevien asukkaiden tähtitaivaaseen. Jokaisen oma aurinen olento on yhteydessä hänen omaan tähtitaivaaseensa.
Aurinen olento on vähintään parimetrinen, loistavasti säteilevä ja mahtava valo-olento, jolla on ihmispersoonallisuutta huomattavasti voimallisempi persoonallisuus. Se on aistikeskusten, voimakeskusten ja polttopisteiden muodostama taivaankansi, liekehtivä tuli ja valtavien voimien synteesi, jossa on mahdollista erottaa suunnaton, groteski, maaginen ja omituisella tavalla viekoitteleva, ihmismäinen hahmo.
Taivaankannen alaisessa pienoismaailmassa elää mainen ihminen, alempi itse: me. Aurinen olento on jumalamme ja saatanamme – moninaiset toiveemme ja pyyteemme täyttävä uuttera palvelijamme – ja sen persoona on yhtä hyvä tai paha kuin me. Jokaisen ihmisen mainen muoto on hänen oman mikrokosmoksensa aurisen olennon peilikuva. Aurinen olento, henkilökohtainen tulijumalamme, vastaa rukouksiin, joissa pyydämme jotakin itsellemme tai lähimmäisillemme maisen elämämme tasolla. Tämän mekanismin tiedostaminen ja tunnistaminen on paluutien kulkijalle elintärkeää.
Aurisen olennon toimintatavat ja vaikutus
Aurinen olento ja mainen ihminen pitävät toinen toistaan yllä ja elävät keskinäisessä riippuvuussuhteessa. Se, millaisen tähdistön lukuisten asukkaiden elämien tulokset ovat muodostaneet mikrokosmiselle taivaankannellemme, määrää tavan, jolla aurinen itse vaikuttaa meihin. Se reagoi pelkoihimme, paheisiimme, hyveisiimme, toiveisiimme, tavoitteisiimme… Tästä kerrotaan monissa saduissa, joissa ihminen tulee herättäneeksi hengen, jolta hän voi pyytää ihan mitä vain. Toiveiden tultua yllin kyllin täytetyiksi ihmisessä herää lopulta terve kohtuullisuus, jolloin henki jää toimettomaksi. Aluksi se protestoi, mutta lopulta tajuaa itsekin, kuinka uuvuksiin se on itsensä taistellut ja kokee helpotuksena muuttumisensa tarpeettomaksi.
Ennen helpottavaa tarpeettomuutta: Aurinen olento alkaa estää maisen ihmisen henkistä edistymistä täydellä teholla vasta sitten, kun näyttää siltä, että sen vallassa oleva ihmisyksilö osoittautuu kykeneväksi sammuttamaan minänsä ja vapautumaan aineen maailman ja peilisfäärin harhoista, olennoista ja vaikutuksista. Epäjumalamme ei halua meidän palaavan Jumalan yhteyteen, koska todellinen jumalayhteys merkitsee sen kuolemaa. Siksi se esiintyy meille toiveidemme täyttäjänä. Raamattu esittää jokaisen paluutien kulkijan viimeiset haasteet allegoriana erämaan kiusauksista.
Paluutien kulkija on havainnut kaiken maisen karuksi ja toivottomaksi kuin erämaa, ja tämä järkyttää epäjumalan ja maisen ihmisen välistä tasapainoa. Viimeisenä oljenkortenaan aurinen olento pyrkii vetoamaan ihmisen vanhaan minäkeskeisyyteen, vanhaan moraaliin ja vanhaan ihanteellisuuteen. Se imitoi jumaluutta ja ravitsee henkistä etsintäämme ovelilla itsetuntoamme hivelevillä jäljitelmillä. Näin minän pyyteet heräävät uudelleen, ja yhteys peilisfäärin olentoihin palautuu. Paluutien kulkijan tulee olla valpas koko matkan ajan! Hänen tulee sanoa Jeesuksen tavoin: ”Väisty, saatana!”
Jos ihmisen veri on jumalallisten voimien puhdistama, saatanallisen epäjumalamme todellakin väistyy. Silloin lusiferisen lipikan valot sammuvat, vanhan korkeamman itsen olemus haipuu pois ja alkuperäiset valot syttyvät taivaankannelle.
Miten erotan, kuka sisimmässäni puhuu
Pitkän paluuprosessin testeissä meidän tulee herkeämättä erottaa, kuka meitä kulloinkin puhuttelee. Jumalallinen valovoima ei milloinkaan delegoi tehtäviä maiselle ihmiselle, imartele häntä, kerro juuri hänen tulleen valituksi johonkin erityistehtävään tms. Se ei myöskään tuota kolmiulotteisia näkyjä tai olentoja, jotka vastaavat kuvitelmiamme henkiolennoista. Henkilöt, joilla on taipumusta mediumismiin tai mystiseen hurmioitumiseen, voivat luulla olevansa yhteydessä jumalalliseen korkeampaan itseen, vaikka todellisuudessa aurinen olento varjostaa heidän alempaa itseään. Tuo kaikki on kolmen vastustajan yhdessä tuottamaa harhaa.
Se mikä on lähtöisin Jumalalta, puhuttelee yksinomaan henkikipinäatomia ja siitä entisöityvää alkuperäistä Ihmistä. Se mikä tulee Jumalalta, tuottaa ykseyden kaikkien olentojen kanssa. Silloin erillisyys ja eriarvoisuus katoavat eikä kenellekään jaeta erityistehtäviä eikä diplomeja. Paluu alkuperäiseen Isän Kotiin on siirtymistä neljänteen ulottuvuuteen, ja se mitä paluutien kulkija saa tästä kokea, ei anna aihetta pröystäilyyn omalla ”edistyneisyydellä”. Saadessaan voimakkaan sisäisen varmuuden kokemuksiensa aitoudesta hän ymmärtää nöyränä ja kiitollisena, että hänen persoonansa on ainoastaan paluuprosessien mahdollistaja, joka ei saa estää mikrokosmisen Ihmisen entisöintiä. Vaikka hänkin eittämättä tulee osalliseksi sisällään toteutuvan ihmeen kokemuksesta, hän ei ole tuon ihmeen varsinainen kohde.
—
Kuva: Kultainen Ruusuristi
