Webcast-tallenne on katsottavissa tästä linkistä.
—
Hiljentyminen edellyttää vaivannäköä
Ehkä joku kuulijoista muistaa lastenkirjan Momo, jonka saksalainen kirjoittaja Michael Ende kertoo harmaista herroista, aikavarkaista, jotka anastavat aikuisilta vähä vähältä, systemaattisesti, kaiken ajan, niin etteivät he enää ehdi olla lastensa kanssa. Niin, nykyään meillä kaikilla on enimmäkseen kiire. Tietotekniset apukeinot eivät ole suinkaan säästäneet aikaa, kuten aluksi optimistisesti luultiin. Runsas työ digitaalisten laitteiden parissa edellyttää
ohjelmisto-osaamista ja tarkkuutta, ja lisäksi ne ovat tuoneet tullessaan multitaskaamisen, niin että ihminen joutuu koko ajan jakamaan huomiotaan monien keskeneräisten tehtävien kesken. Momon julkaisun jälkeen harmaat herrat ovat valitettavasti ehtineet anastaa konsteillaan ajan myös lapsilta…
Meidän kaikkien keskittymiskyky on ylikuormittunut; emme osaa hiljentyä edes silloin, kun voisimme.
Jos vertaamme nykyaikaa vuosikymmenien, vuosisatojen ja vuosituhansien takaiseen aikaan, uskallamme varmaankin päätellä, että ihmiselle tarjoutui entisaikoina enemmän luonnollisia mahdollisuuksia hiljentymiseen ja elämän tärkeimpien kysymysten stressittömään ja luovaan pohdiskeluun kuin nykyään. Nykyihmisen täytyy todellakin nähdä paljon vaivaa järjestääkseen itselleen tilaisuuksia hiljentymiseen. Tässä mietiskelykokoontumisessa haluamme osoittaa kuulijoille, kuinka eheyttävää ja elintärkeää hiljentyminen on ja kuinka tärkeää jokaisen olisi todellakin järjestää itselleen aikaa sisimpänsä kuunteluun.
Aloitamme otteella libanonilaiskirjailija Mikhail Naimyn Mirdadin kirjan luvusta 12, Luova hiljaisuus:
Micayon kysyi: Onko parempi vaieta kuin puhua?
Mirdad vastasi: Puhe on parhaimmillaankin vilpitön valhe. Hiljaisuus on puolestaan parhaimmillaan alaston totuus.
Abimar: Onko meidän siis pääteltävä, että jopa Mirdadin vilpittömät sanat ovat pelkkiä valheita?
Mirdad: Kyllä, jopa Mirdadin sanat ovat pelkkiä valheita niille, joiden minä ei ole sama kuin Mirdadin minä. Kunnes teidän kaikki ajatukset louhitaan samasta louhoksesta ja teidän kaikki halunne ovat peräisin samasta lähteestä, teidän sananne ovat rehellisyydessäänkin valheita.
Sitten kun minun ja teidän minänne ovat yhtä, niin kuin minun ja Jumalan minä ovat yhtä, me emme enää tarvitse sanoja vaan kommunikoimme täydellisesti totuudellisessa hiljaisuudessa. […]
Hiljaisuus johon haluan teidät johdattaa, on ääretön valtavuus, jossa ei-olevasta tulee oleva ja olevasta ei-oleva.
Se on majesteettinen tyhjiö, jossa jokainen ääni syntyy ja vaikenee ja jokainen muoto luodaan ja tuhotaan: jossa jokainen itseys kirjataan ylös ja pyyhitään pois; jossa ei ole muuta kuin SE.
Ellette kulje tuon tyhjiön ja valtavuuden läpi äänettömässä mietiskelyssä, ette voi oppia tuntemaan olemisen todellista todellisuutta ja olemattomuuden epätodellisuutta ettekä tietämään, miten lujasti teidän todellisuutenne on kietoutunut Todellisuuteen.
Sellainen on hiljaisuus, jossa haluan teidän vaeltavan, jotta voitte luoda ahtaaksi käyneen nahkanne ja kulkea esteettömästi ja kahleettomina.
(Mirdadin kirja, luku 12)
Vain hiljentynyt aistii jumaluuden
Mirdad jatkaa: Sinne haluan teidän ajavan huolenne ja pelkonne, intohimonne ja halunne, kateutenne ja kaipuunne, jotta näkisitte niiden häviävän yksitellen ja säästäisitte korvianne niiden loputtomilta kuiskauksilta ja kylkiänne niiden terävien kannusten kivuilta.
Sinne haluan teidän heittävän tämän maailman jousenne ja nuolenne, joilla te toivotte metsästävänne tyytyväisyyttä ja iloa, vaikka todellisuudessa metsästätte vain levottomuutta ja surua. […]
Varokaa julistamasta hyveitänne suureen äänen. Samalla tavalla kuin vaikenette häpeästänne, vaietkaa myös kunniastanne. Sillä suurisuinen kunnia on pahempi kuin hiljainen kunniattomuus, ja äänekäs hyve on pahempi kuin mykkä pahe. Pidättykää liiallisesta puhumisesta. Tuhannen lausutun sanan joukossa voi olla yksi ainoa, joka todella ansaitsee tulla lausutuksi. Muut vain hämärtävät mielen, tukkivat korvan, ärsyttävät kielen ja sokeuttavat sydämen. (Mirdadin kirja, luku 12)
Sydämen hiljentäminen
Dao De Jingissä Lao Zi puhuu viisaasti mielen avartumisesta ja puhdistumisesta siten, että ihminen kääntyy sisäänpäin:
Joka Daon tuntee, ei siitä väittele, ja ne jotka siitä lavertelevat, eivät sitä tunne.
Pidä huulet suljettuina, sulje näkö ja äänen ovet, tasoita kulmikkuudet, vienonna häikäisy ja ole samalla tasalla kuin maan tomu – tämä on ihmeellinen hyve.
Joka tämän huomaa, hän katsoo samoilla silmillä avomielisyyttä ja umpimielisyyttä, hyväntahtoisuutta ja loukkausta, kunniaa ja häpäisyä. (DDJ, 56 Ihmeellinen hyve)
Eräs toinenkin Lao Zin vertauskuvallinen ohje on hyvin valaiseva:
Ihminen voi tuntea maailman lähtemättä ulos omasta talostaan. Omien ikkunain läpi hän voi nähdä ylhäisen Daon. Mitä kauemmaksi hän menee, sitä vähemmän toivoa hänellä on löytämisestä.
Sen tähden viisas tietää ja tuntee matkustamatta, nimeää olioita näkemättä ja suorittaa kaiken, vaikka ei ”tee mitään”. (DDJ, 47, Kauaksi katsominen)
Corpus Hermeticum edustaa muinaisen Egyptin korkeaa viisautta.
Pymander, Henkisielu, kehottaa oppilastaan Hermes Trismegistosta hiljentymään, jotta hän voisi valistaa tätä:
Hiljenny, oi Hermes Trismegistos, ja paina hyvin mieleesi asiat, joista kerron sinulle.
Hiljennyttyään Hermes kykeni ymmärtämään Pymanderin sanat:
Sinun pitäisi nähdä Jumala näin: kaiken, mikä on olemassa, hän sulkee sisäänsä ajatuksina: maailman, itsensä, kaikkeuden. Ellei sinusta tule Jumalan kaltaista, et voi ymmärtää häntä: sillä vain toistensa kaltaiset ymmärtävät toisiaan. Kasva rajattomaan suuruuteen, kohoa kaikkien ruumiiden yläpuolelle, nouse kaiken ajan yläpuolelle; muutu ikuisuudeksi. Silloin ymmärrät Jumalaa Täyty ajatuksesta, että mikään ei ole sinulle mahdotonta. […]
Muutu korkeammaksi kuin kaikki korkeudet ja syvemmäksi kuin kaikki syvänteet. […]
Jos pystyt käsittämään tämän kaiken samanaikaisesti tietoisuudessasi: ajat, paikat, tapahtumat, ominaisuudet ja määrät, niin silloin pystyt ymmärtämään Jumalaa.
Myös Raamatussa on useita viitauksia hyvää tekevään ja ymmärrystä avartavaan hiljaisuuteen:
Psalmi 4, jae 5: Vaihtakaa ajatuksia sydämenne kanssa ja olkaa hiljaa.
Psalmi 62, jae 2: Sieluni odottaa hiljaa Jumalaa.
Jesaja 18, jae 4: Odotan hiljaa ja katselen asunnossani…
Paavali ohjeistaa tessalonikalaisia: Pyrkikää elämään hiljaa.
(Tess. 1:11)
Koulumme perustajiin lukeutuva Jan van Rijckenborgh tulkitsee edellä esitettyjä ajatuksia seuraavasti:
Hiljaisuudella viitataan sydämen erityislaatuiseen tilaan. Persoonallisuutemme sydän sijaitsee suunnilleen
mikrokosmoksemme keskipisteessä. Siellä on Ruusu eli henkikipinäatomi, joka on Gnosiksen alkuperäinen kosketuskohta ihmiseen, Hengen kosketuskohta sieluun, Pymanderin kosketuskohta Hermekseen. Luonnollisessa tilassaan ihmissydän on kuitenkin paikka, jossa halut, pelot ja intohimot kuohuvat. Tavallisessa tilassaan ihmissydän on kaikkea muuta kuin hiljaa!
Ihmisen tulee kuitenkin muuttua sydämeltään hiljaiseksi. Sydämen hiljaiseksi tekemisen tehtävä annetaan kaikille, jotka etsivät tosissaan Gnosista, sisäistä absoluutista Tietoa. Tämä tarkoittaa sydämen puhdistamista, avaamista,
täydellistä hiljentämistä ja harmonisoimista.
(EAG 1, luku 29 Hiljentykäämme; Corpus Hermeticum 2. kirja, osia jakeista 77–83)
Eheyttävän hiljaisuuden hyödyllisyyds
Miten ihminen voi muuttua sydämeltään hiljaiseksi?
Lao Zi esittää seuraavat kysymykset:
Kuka pystyy rauhoittamaan sydämensä epäpuhtaudet? Kuka pystyy vähitellen syntymään Daoon harjoitettuaan pitkään tyyneyttä?
Ja vastaa:
Daon säilyttävä ei halua täyttyä, ja juuri siksi ettei hän ole täynnä, hän pysyy iäti turvassa muutokselta. (DDJ 15)
Näitä Lao Zin esittämiä ajatuksia Jan van Rijckenborgh avaa meille seuraavasti:
Sydän tulee puhdistaa epäpuhtauksista siten, että niitä ei enää haluta. Asiaan ei kuitenkaan saa vaikuttaa tahdolla. Tämä on mahdollista vain kokemuksen pohjalta, sielun kärsittyä tappion ja ollessa tyhjentynyt luonnon vaikuttimista;
sielun kuitenkin tietäessä, että lohduttava voima on olemassa. Silloin ruusunnuppu anoo rintalastan kautta, se rukoilee parannuskaipuussa. Gnosiksen vastaus vyöryy sisään mahtavana virtana. Virta puhdistaa kokelaan rauhalliseksi ja hiljentää hänet. Kaivatusta sielunrauhasta tulee totta! Veri puhdistuu täydellisesti, ja muut elämänvalot seuraavat perässä. Transfiguraatio käynnistyy sielunrauhan pohjalta, kultainen hääpuku kudotaan.
(Kiinalainen Gnosis, luku 15-II)
H.P. Blavatsky välitti aikanaan itämaiden viisautta länsimaisille ihmisille. Hiljaisuuden äänessä kerrotaan Sielunkasvun edellytyksistä:
Ennen kuin Sielu voi nähdä, täytyy sisällä sopusointu olla saavutettu ja lihalliset silmät olla sokaistut kaikkea harhaa näkemästä.
Ennen kuin Sielu voi kuulla, on ihmisen tultava yhtä kuuroksi karjunnalle kuin kuiskaukselle, norsujen möyrinnälle kuin hyttysen hennolle hyminälle.
Ennen kuin Sielu voi käsittää ja voi muistaa, on sen Hiljaiseen Puhujaan yhdyttävä aivan kuin se muoto johon savi muovaillaan, ensin on yhtyneenä savenvalajan mieleen.
Sillä silloin Sielu kuulee ja muistaa. Ja silloin sisäiselle kuulolle puhuu HILJAISUUDEN ÄÄNI.
(H.P. Blavatsky: Hiljaisuuden ääni, 1. katkelma)
Kun hiljennämme ja puhdistamme sydämemme, vapautamme samalla päämme, niin että se voi suorittaa kutsumustaan vastaavia tehtäviä. Silloin aistimetkin alkavat toimia toisin. Ja vain silloin pystymme kuuntelemaan. […] (EAG 1, luku 29)
Silloin näemme, tunnemme ja koemme harmonisen ykseyden toistemme ja Jumalan kanssa.
”Tulkaamme hiljaisiksi Herran edessä kuunnellaksemme todella, ymmärtääksemme todella.”
—
Kuva: Alessio Soggetti, Unsplash