Joskus kuulee jonkun väittävän: ”En pelkää mitään.” Näin puhuva ei suurella todennäköisyydellä vielä tunne itseään. Hän ei ilmeisesti ole joutunut ääritilanteeseen, jossa todellinen pelkäämättömyys mitataan. Käytännöllisesti katsoen kaikki ihmiset pelkäävät, kuka enemmän, kuka vähemmän.
Mitä pelkäämme
Pelkäämme mm. epäonnistumista ja kasvojen menettämistä, pilkan ja panettelun kohteeksi joutumista, kaveripiirin ulkopuolelle sulkemista, muiden asettamien ja itse itsellemme asettamien odotusten alittamista, alisuoriutumista jossakin testissä tai tehtävässä, jolla on suuri merkitys tulevaisuudellemme, rakkauden menettämistä ja rakkaillemme mahdollisesti tapahtuvia onnettomuuksia. Monenlaisten henkisten kärsimysten lisäksi pelkäämme fyysiseen olemukseemme kajoavia toimenpiteitä sekä fyysistä kipua ja tuskaa.
Kultaisessa Ruusuristissä on tapana sanoa, että pelot, huolet ja ahdistuneisuus ovat suurimmat vihollisemme. Ne sitovat voimavaramme, kuluttavat energiaamme ja pitävät tietoisuutemme tiukasti suunnattuna kustakin päivästä selviämiseen.
Miksi pelkäämme
Ennen lankeemusta mikrokosmokset asuivat Jumalan alkuperäisessä luonnonjärjestelmässä, jonka astraalikenttä on täysin puhdas ja kirkas. Langennut osa mikrokosmoksista on päätynyt tänne aineen maailmaan, jonka astraalikenttä on pilaantunut ihmiskunnan historian saatossa. Langenneeseen mikrokosmokseen syntynyt ihminen, joka sanoo ”minä”, hengittää aineen maailmamme saastuneessa ja kauhujen täyttämässä astraalikentässä. Hänen tietoisuutensa rajoittuu tähän levottomaan astraalikenttään eikä siten ulotu aika-avaruuden ulkopuolella olevaan jumalalliseen astraalikenttään. Ihminen joka kutsuu itseään ”minäksi”, on maisen astraalikentän vanki ja elää ongelmien ja pelkojen loputtomissa syy-seuraussuhteissa. Hengitämme sisään maisen astraalikentän aineksia, siksi se vaikuttaa voimakkaasti ja laaja-alaisesti elämäämme.
Ensiapu suhteellistamisesta ja terapioista
Kysy, mitä sinulle tapahtuu, jos mokaat. Kuinka vaarallista se on? Uhkaako se henkeäsi? Ajatelkaamme tilannetta, että joudut pitämään lyhyen puheen sukujuhlassa tai työpaikalla. Luuletko kaikkien haluavan sinun epäonnistuvan? Tuskin. Harvoin yleisössä on joku pahansuopa, jolle esiintyjän epäonnistuminen tuottaa tyydytystä. Yleensä yleisö toivoo esiintyjän onnistuvan. Pelkojen voittaminen on hyvä alkaa tällaisten uhkien suhteellistamisesta.
Myös erilaisista terapioista on kiistatonta apua lukemattomille ihmisille. Ne antavat käytännöllisiä neuvoja pelottavien tilanteiden hallintaan täällä kovassa maailmassa ja tarjoavat eväitä epävarmuuden voittamiseen ja minäkuvan eheyttämiseen.
Lopullisesti emme kuitenkaan pysty kääntämään kohtaloamme ulkoisilla keinolla. Miksi emme? Koska ulkoinen ratkaisu ja sen aikaansaama muutos keskittyy minätietoisuuteen eikä siten vapauta ihmistä hengittämästä jatkuvasti sisäänsä uusia pelonituja kauhujen astraalikentästä.
Pysyvä apu – paluu puhtaaseen astraalikenttään
Maisen tietoisuuden sammuttaminen ja sen korvaaminen alkuperäisellä tietoisuudella vapauttaa ihmisen maisesta astraalikentästä. Avainasemassa on sydän, jossa asuu jäänne menetetystä jumaluudesta, kuolematon Valonsiemen, henkikipinäatomi, joka on sisäisen vapautumisemme perusta.
Kun tuo siemen herää, siitä leimahtaa Valonlieska, joka ulottuu päähän. Se alkaa muuttaa tietoisuuttamme, tunne-elämäämme ja tekojamme. Saavutamme yhä syvempää todellisen Itsen tuntemusta, ja vanhan itsen itsepuolustusmekanismit alkavat paljastua täysin selvästi. Itseään puolustava ihminen ei voi elää vailla pelkoja. Valonsiemenen kutsua ja johdatusta noudattaessamme koemme yhä useammin ja pitkäkestoisemmin hetkiä, jolloin pystymme tekemään tietoisen ja itsenäisen valinnan sokean ja automaattisen reagoinnin sijasta. Havaintomme avartuu, ja siemenestä syntyy uusi Sielu, jonka johdatuksessa pystymme uudistamaan elämämme.
Uusi Sielu luo vapautusprosessin edetessä tietoisen yhteyden Henkeen, Jumalaan. Silloin pystymme todella noudattamaan universaalia Rakkaudenlakia!
Rakkaudessa ei ole pelkoa
Raamatun mukaan rakkaudessa ei ole pelkoa. Mitä tämä tarkoittaa? Eikö nimenomaan rakkaus aiheuta kaikkein voimakkaimmat menettämisen pelot? Eivätkö tästä todista lukemattomat rakkauslaulut?
Ihminen on rakkaudessaan konservatiivinen ja haluaa säilyttää status quo’n. Rakkaillemme ei saa tapahtua onnettomuuksia, emme saa menettää heitä, sydämemme ei saa särkyä!
Tämän raamatunlauseen ymmärtääksemme meidän tulee todellakin nähdä inhimillisen rakkauden ja universaalin jumalallisen Rakkauden välinen totaalinen ero. Inhimillinen rakkaus sisältää aina pyyteen, universaali Rakkaus on täysin vapaa pyyteistä.
Se joka kasvaa noudattamaan universaalia Rakkaudenlakia, elää yhteydessä Jumalaan ja lukeutuu siten niihin poikkeuksiin, jotka eivät enää pelkää mitään. He eivät uhoa pelottomuuttaan, vaan todistavat siitä järkkymättömästi kaikissa tilanteissa todellisen Rakkauden teoillaan.
—
Kuva: M-T-Elgassier, Unsplash